Christian Rönnbacka: Rafael

 

Lukiota käyvä Sebastian on joutunut ryöstelijäjengin uhriksi, eikä tällä ole edes ystäviä auttamassa. Eräänä päivänä jengi on jälleen aikeissa viedä Sebastianilta arvoesineitä, kun paikalle sattuu tuntematon mies, joka puuttuu tilanteeseen. Ystävällisestä eleestä käynnistyy hurja tapahtumaketju, jota poliisitkin päätyvät selvittämään. 

"Rafael oli nähnyt taisteluiden aiheuttamia traumoja ja tiesi, että liiallinen painostaminen ei auttaisi tässä tilanteessa. Se, että Sebastian oli tullut tänne, tuntemattoman seuraan, oli jo hätähuuto."s.75

Rafael on Hautalehto -dekkarisarjan kahdestoista osa.

Tällä kertaa sukelletaan nuorten miesten elämään. On jengejä, väkivaltaa, suuria tunteita, kostoja ja oman paikkansa etsimistä. Mukaan mahtuu myös tuttujen hahmojen, kuten Hautalehdon elämää ja arkea. Poliisien työskentelyäkään ei toki ole unohdettu. 

Tämä oli todella toimiva kokonaisuus, tykkäsin. Lyhyet napakat luvut kuljettavat tarinaa vauhdilla eteenpäin. Juonenkäänteet ovat koukuttavia. Nuorison rikollisuus, pahat teot ja sellainen jengien ja rikollisuuden ihannointi tulee kirjassa isosti esille. On pysäyttävää lukea tarinaa nuorista, joista osa on melkein lapsia vielä, mutta silti haluavat elämältään jotain tuollaista. Tärkeä aihe, joka on onnistuttu kirjoittamaan juonivetoiseksi tasapainoiseksi dekkariksi, jossa toimintaa riittää. 

Rafael

Bazar, 2024

Kannan suunnittelu: Kristiina Kaksonen

s.399

Christian Rönnbacka: Mennyt mies

 

Porvoon poliisi saa ilmoituksen talosta, jonka ovi on jäänyt auki. Hautalehto ei oikein voi asiasta sen kummempaa tutkintaa aloittaa, kun asia ei vaikuta vakavalta, mutta teknisen tutkinnan Simon Kannas epäilee jotakin olevan meneillään. Vaivihkaa he saavat sen verran kummallisia johtolnakoja kasaan, että Hautalehto saa käynnistettyä tutkinnan. Varsin kummallinen tutkinta tästä kehkeytyykin, kun tiedossa ei ole vainajaa, eikä tekijää. 

"Vaikka oltiin maaseudulla ja suhteellisen harvaan asutulla alueella, jossa luulisi verhojen heiluvan, kun joku ajoi tai kulki ohi, oli heidän kyselykierroksensa ollut suuri pettymys."s.96

Mennyt mies on yhdestoista Hautalehdo -dekkari.

Sarja on edennyt jo melko pitkälle, mutta yhtään ei edelleenkään kyllästytä. Yllättäviä juonenkäänteitä, vauhdikasta toimintaa ja huumoria riittää tähänkin osaan. 

Napakat luvut ja vaihtuvat näkökulmahenkilöt innostavat lukemaan aina vaan seuraavankin luvun, eikä kirjan lukemisessa siksi kovin kauaa menekään. Juonikuviot ovat jälleen isoja ja kansainvälisiä, ja niitä tasapainottaa mukavasti huumorin täyteinen arki poliisilaitoksella, sekä Antin ja muiden rakkauskuviot. 

Mennyt mies

Bazar, 2023

s.303

Christian Rönnbacka: Kostajan merkki

 

Antti Hautalehto palaa työhönsä Porvoon poliisiin. Tutkinnanjohtajan työt alkaa rytinällä, kun heti alkuun löydetään golfkentältä kuollut mies. Vainajan tatuonti herättää kaikkien kiinnostuksen, sillä mies kuuluu Antille menneisyydestä hyvinkin tuttuun Order of the Bolt -rikollisjärjestöön. Sitten alkaa kuulua huolestuttavia uutisia. Ikävät asiat Hautalehdon menneisyydestä ovat todella tulossa jälleen lähelle. 

"Hänen ei tarvinnut odottaa kauaa. Kallion edustalla olevien matalien katajapensaiden takaa ilmestyi kireään t-paitaan ja sortseihin pukeutunut kalju, lihaksikas mies, jonka käsivarret olivat tatuointien peitossa."s.106

Kostajan merkki on kymmenes osa Antti Hautalehti -dekkarisarjasta.

Pari viimeisintä Hautalehto dekkaria ei ole oikein iskeneet minuun, vaikka tästä sarjasta olen kovasti pitänyt. Siksi nyt onkin ollut pidempi tauko, ennen kuin uskalsin tarttua tähän kymmenenteen osaan. Mutta ilokseni tämä olikin taas paljon parempi kuin pari edeltäjäänsä. 

Kirjan tarina kulkee vauhdilla ja on  nopealukuinen. Paluu Porvooseen ja tutut työkollegat saivat iloiseksi. Tuo Hautalehdon ja kollegoiden välinen luottamus ja ystävyys kun on tässä sarjassa ihan parasta. Humoristinen sanailu saa useasti hymyn huulille, kun taas heidän keskinäinen huolenpitonsa, on mitä lämpimintä luettavaa.

Toimintaa kirjassa riittää, ja juonikuviot menevät jälleen melko kansainvälisiksi. Vaarallisia tilanteita, isoja roistoja, räjähdyksiä ja paljon muuta hurjaa mahtuu juoneen. Kirjassa viitataan useasti sarjan alkupään tapahtumiin ja juonipaljastukset ovat suuria, joten suosittelen lukemaan ne ensin, vaikka tässä toki kerrotaan kaikki oleellinen. 

Kostajan merkki

Bazar, 2022

Kannen suunnittelu: Kristiina Kaksonen

s.318

Christian Rönnbacka: Tulen aika

 

Pääkaupunkiseudulla on surmattu nuoria maahanmuuttajamiehiä ampumalla. Tilanne huolestuttaa keskusrikospoliisia, joka näkee tapahtumissa suurkaupunkien jengisotien piirteitä. Niinpä tilanteen haltuun ottamiseksi päätetään perustaa Lähiörauha-työryhmä. Tähän projektiin hakee vetäjäksi kukas muukaan kuin työtön Antti Hautalehto. Avukseen hän saa Göteborgista Suomalais-Irakilaisen Henna Björkin, joka on perehtynyt hyvinkin läheisesti jengiväkivaltaan.

"Hiillos oli kuitenkin herännyt kytemään jo kauan ennen kuin poliisit tiesivät, kuka uhri oli. Liekkeihin se leimahtaisi pimeän tullen. Sinä yönä alkoi tulen aika."s.92

Tulen aika on yhdeksäs osa Antti Hautalehto -dekkarisarjasta.

Tämän kirjan tapahtumat kiinnostivat erityisesti siksi, että edeltävässä osassa juoni jäi mielenkiintoiseen tilanteeseen. Hautalehdolle kun sattui ja tapahtui kaikenlaista. Nyt ollaankin sitten jälleen aivan uusissa työtehtävissä ja paikkakunnallakin, Porvoo nimittäin jää nyt hetkiseksi taakse. 

Tulen aika on vetävästi kirjoitettu dekkari, jossa aiheet on ihan ajankohtaisia. Tämä onkin muuten ensimmäinen lukemani kirja, jonka arjessa näkyy tämä muutama vuotta jyllännyt K-aika. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että asiasta sen enempää jauhettaisiin. Kirjan henkilöiden arjessa vain pienistä sivulauseista huomaa, että tätä aikaa eletään. 

Kirja lähti rivakasti käyntiin, ja pian oltiinkin kurkistelemassa Ruotsin ongelmiin. Täytyy sanoa, että ensivaikutelma Hennasta ei ollut hyvä. Minä en yleensä pidä sellaisista liian toimintasankarimaisista hahmoista ja Hennasta todella huokuu sellainen kovamimmi asenne, että hän voisi pystyä mihin tahansa. Vaikutelma ei juurikaan kirjan edetessä parantunut, enkä oikeen pitänyt hänestä missään kohtaa. Toki Hautalehto itsekin välillä on hiukan liiankin pystyväinen sankarihahmo, mutta hänen hahmoa tasapainottaa sellaiset normaalit arkiset asiat, jotka palauttavat hänet vähän lähemmäs maanpintaa.

Tulen aika

Bazar, 2021

Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen

s.333

Christian Rönnbacka: Ruska

 

Komisario Antti Hautalehto on jo pitkään suunnitellut vaellusretkeä Lappiin. Kun loma viimein koittaa ja matka Larsin kanssa on alkamassa tulee suunnitelmiin suuri muutos. Hautalehto määrätään työtehtäviin ja loma saa jäädä. Matka tosin suuntaa silti Lappiin, jossa Hautalehdon on määrä toimia oppaana kiinalaiselle miljardöörille ja tämän seurueelle.

Matka ei tietenkään suju rauhallisesti vaan Hautalehto on pian keskellä ehkä elämänsä vaarallisinta seikkailua.

"Kyllä hyvä rinkka yhden miehen iän ja hänen harvakseltaan tapahtuvat retkensä kestäisi. He olivat kulkeneet yhdessä 20 vuotta ja kulkisivat vielä monta lisää."s.17

Ruska on Hautalehto -sarjan kahdeksas osa.

Olen vetkutellut Ruskan aloittamista, vaikka Hautalehto -sarja on yksi mieluisimmista dekkarisarjoista, joita luen. Kirjalla on kaunis nimi ja Lappiin sijoittuva tarina innostaa, mutta kirjan takakannesta ja ensimmäisistä sivuista saa sellaisen käsityksen, että nyt mennään toiminta edellä ja luvassa on räiskintää. Sellainen ei ole aivan minun tyyliäni. Mutta kuitenkin haluan tietää miten Hautalehto pärjäilee, joten viimein luin tämänkin.

Onneksi Rönnbackan kirjoitustyyli on vetävä, lapin luonto kaunis ja Hautalehto kiinnostava hahmo, sillä juoni oli juuri niin kaukana omasta mukavuusalueestani, kuin Lappi on Porvoon poliisiasemasta. Räiskintää ja toimintaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, ja lapinreissun olisin tehnyt mieluummin muussa seurassa. Onneksi sentään se pieni huumorin pilkahdus löytyy myös tästä kirjasta, ja Hautalehto on oma itsensä. Tuttuja ja turvallisia elementtejä siis löytyy tästäkin osasta. 

Täytyy kyllä myöntää, että hautalehto loistaa myös tällaisena toimintasankarina, ja vaikka kaipasinkin takaisin perinteisiin murhiin ja Hautalehdon kollegoiden pariin, oli tämä ainakin vaihtelua, eikä sarjaa voi syyttää kaavoihin kangistumisesta. Kirjan lopussa onkin niin hurjaa meininkiä ja cliffhangereita, että en uskalla edes miettiä mitä kaikkea hautalehdolle ehtiikään sarjan edetessä vielä tapahtua. 

Ruska

Bazar, 2020

Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen

s.286

Christian Rönnbacka: Majakka

 

Komisario Antti Hautalehto lähtee ystävänsä luokse saaristoon. Mukavan lomapäivän vietto loppuu lyhyeen, kun he lähtevät katsomaan veneellä ihmeellistä näkyä. Söderskärin majakan valo on sytytetty. Harmikseen Hautalehto ja hänen ystävänsä törmäävät veneellä ruumiiseen. Tästä alkaa tutkinta, sillä vaikka kuolema vaikuttaa melko tavalliselta hukkumatapaukselta, ei se välttämättä ole sitä. 

"Antti käveli Larsin viereen ja katsoi merelle. Kaukana, korkealla vedenpinnan yläpuolella, näkyi kirkas valo, joka sammui hetkeksi vain syttyäkseen kohta uudelleen."s.73

Majakka on Antti Hautalehto -dekkarisarjan seitsemäs osa. 

Jälleen oli mukava palata Porvooseen, Hautalehdon ja kumppaneiden seuraan. Kirjan monipuoliset hahmot olivat elementeissään, kun murhaa tutkitaan. Kaikilla on hieman omalaatuinen tapa tarttua toimeen, etenkin Hautalehdolla, mutta ei hänen kollegatkaan ihan perinteisimmästä päästä ole. Hauskaa sanailua ja jäyniä riittääkin jälleen jokaiseen työpäivään, vaikka meno meneekin välillä hyvin vakavaksi.

Majakka oli mielestäni oikein mainio. Paljon parempi kuin muutama viimeisin osa sarjassa, vaikka niissäkään ei sinänsä ole ollut vikaa. Majakan ottaminen mukaan tarinaan, ja saaristo tekivät kirjan miljööstä minulle niin mieluisan. Muutenkin tarina eteni mukavan kevyesti ja kiinnostavasti. Jännitystä, ja surullisiakin asioita toki mahtui mukaan, joten kokonaisuus oli jälleen mukavan tasapainoinen. 

Majakka

Crime Time, 2019

Kannen ulkoasu: Jussi Jääskeläinen

s.300

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi

Talman kalkkilouhoksilta löydetään ruumis. Tai oikeastaan aluksi löydetään vain yksi käsi. Pian sukeltavat löytävät torson ja saavat huomata, että uhrilta on irrotettu molemmat kädet. Antti Hautalehto alkaa tutkia raakaa murhaa yhdessä tiiminsä kanssa. Ensin on selvitettävä uhrin henkilöllisyys, mutta edes se ei ole helppoa. Murhaajaa jahdatessaan Hautalehto päätyy jälleen monenlaisiin tilanteisiin, joihin ei toivoisi päätyvänsä.

"Antti sulki silmänsä ja nojasi seinään, kuunteli kallioihin harvakseltaan lyövien aaltojen ääntä. Tällainen meri menetteli, hän ajatteli huomatessaan että tuuli oli tyyntynyt. Antti piti saaresta, mutta matka sinne ei saanut pohjalaismiestä innostumaan." s.17

Tuonen korppi on kuudes osa Antti Hautalehto -dekkarisarjasta.
Tuonen korppi tarjoaa karmaisevia murhia, toimintaa, jännittäviä tilanteita, huumoria ja sopivasti rakkautta. Jälleen loistava yhdistelmä kaikkea kiinnostavaa siis tarjolla.

Tässä sarjassa on jo niin kova taso, ettei tämä kuudes yltänyt ihan parhaiden joukkoon. Silti tämä oli loistava. Dialogit toimii, hahmot on hyvin suunniteltu, ja vuorotellen saa sekä nauraa, että jännittää. Parhaan osan paikkaa tämä ei sarjassa vie siksi, että loppu ei enää tarjonnut erityisesti paljastuksia, kun kaikki oli jo keksitty ja selvitetty, eikä syyllisen kertomus enää säväyttänyt. Toisaalta myös tähän kirjaan oli keksitty kivan erilainen lopetus, eipähän tule tylsän kaavamaista oloa vaikka lukisi näitä dekkareita paljon. Ja minä todella toivon, että näistä Hautalehdon saavutuksista saadaan lukea vielä monen dekkarin verran. Yksi tähän sarjaan on tämän Tuonen korpin jälkeen jo ilmestynytkin.


Tuonen korppi
Crime time, 2017
Kannen ulkoasu: Jussi jääskeläinen
s. 248

Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää

Komisario Antti Hautalehtoa häiritsee Porvoossa jotakin tarkkailevat keskusrikospoliiisin työntekijät. Pienten tutkimusten jälkeen Hautalehto saa selville, että tarkkailtavana olevat tyypit ovat kaiken lisäksi vain varattomia pikkurikollisia. Hautalehto yrittää saada vastauksia keskusrikospoliisista, mutta nämä ovat vaitonaisia. Niimpä Hautalehto Kollegoineen puuttuu tutkintaan, joka hyvin pian koskee myös heitä. Pian käy selväksi, että nuorten perässä on poliisien lisäksi myös roistoja.

Kaikki mikä kiiltää on viides osa Antti Hautalehto -dekkarisarjasta.
Normaalisti tällaiset salakuljetus/mafia tyyliset dekkarit eivät kuulu omiin suosikkeihini, mutta kyllähän tämä nyt taas oli aivan loistava, kun Hautalehto ratkoi noita mutkikkaita juttuja. Sitä paitsi oli mukavaa vaihtelua, ettei salakuljetus ollut pelkkää huumejuttua, vaan mukaan otettiin arvokkaat timantit. Kirjan alku tosin oli hiukan tylsempi, sillä itse en niin ollut kiinnostunut KRP:n ulkomaan sähläyksestä, mutta sitä ei kestänyt kauaa ja tarina siirtyi onneksi nopeasti takaisin Suomeen, ja mielenkiintoisempiin juttuihin.

Hautalehdon arki rullaa välillä hitusen mukavemmissa tunnelmissa, kuin muutamassa muussa sarjan osassa. Rakkaus kukoistaa, ruoka maistuu ja palanut talokin on jo unohdettu. Hautalehto ei myöskään marise turhista, vaan elää täysillä ja tekee työnsä hyvin. Muiden mielestä turhankin antaumuksella, sillä jälleen käydään lähellä kuolemaa. Toimintaa Hautalehto ainakin saa aikaan selvittelemällä asioita ja olemalla aina paikalla ensimmäisenä, tai ainoana. Tilanteet vakavuudestaan huolimatta tuntuvatkin välillä hyvin koomisilta, kun Hautalehto niitä omalla tyylillään ratkoo.

Myös muut kirjan hahmot saavat aikaan monenlaisia tapahtumia. Nuoret kuriirit säätävät ja sähläävät, sekä huijaavat vähän kaikkia. Kovemman luokan rikolliset jahtaavat kuriireita, mutta eivät sentään unohda kalastaa, saunoa ja syödä hyvin, kun kerran Suomessa ollaan.

Pakko vielä sanoa, että onpa upea kansi tässä kirjassa.

Lue myös: Operaatio Troijalainen, Julma, Rakennus 31 ja Kylmä syli.


Kaikki mikä kiiltää
Crime time, 2016
Kannen ulkoasu: Jussi Jääskeläinen
s.287

Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Pikkujouluaika on kuumimillaan, kun eräs nainen ilmoittaa miehensä kadonneen kotimatkalla. Parikymppisen miehen katoamista pidetään tavallisena. Jospa tämä on vain juovuksissa hukkunut jokeen, johon jäljet johtavat. Kun sitten pian joesta löydetään toinen nuori mies ja samoihin aikoihin lähistöllä liikkuu epäilyttävä tyyppi, herää komisario Antti Hautalehdon epäilykset. Jos miehet eivät itse olekaan tippuneet jokeen, voi kaupungissa liikkua sarjamurhaaja.

Kylmä syli on neljäs osa Antti Hautalehto -sarjasta.
Antti Hautalehto paneutuu jälleen rikoksien pyörteisiin vauhdilla ja omalla tavallaan. Hän ei kaihda käyttää asettaan, eikä nyrkkejään, vaikka hänen tapansa saavatkin pomon kiehumaan kiukusta, eikä papereita kaikesta tapahtuneesta ole helppo tehdä. Onneksi hänellä on luotettavat työtoverit ja avuliaita ystäviä, jotka onnistuvat auttamaan hänet kiperistäkin tilanteista.

Kirjan juoni oli jälleen kiinnostava, vaikka lukija tällä kertaa tiesi aika paljon enemmän tapauksesta, kuin poliisit. Murhaajan ajatuksia kerrotaan nimittäin aikaisessa vaiheessa runsaasti, ja heti alussa lukija saa nähdä, mitä kadonneelle uhrille tapahtuu. Vauhdikas takaa-ajo, sekä hauskat ja surulliset kohtaukset vievät tarinaa eteenpäin koukuttavasti.

Huumoria ja hauskoja tilanteita löytyi tälläkin kertaa runsaasti, vaikka kirjassa olikin surullinen vire erään tapahtuman tähden. Hautalehdon yksityiselämää puitiin myös sopivasti, ja loppuratkaisu oli toimiva ja ainakin minulle mieluinen. Hautalehdon tulevaisuus jätettiin jälleen kiinnostavaan tilanteeseen, joten seuraavaa osaa ei malta kauaa lukujonossa pitää.

Lue myös: Operaatio Troijalainen, Julma ja Rakennus 31


Kylmä syli
Bazar, 2015
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
s.317

Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Komisario Antti Hautalehto on jälleen parantelemassa haavojaan viimeisimpien hirveiden tapahtumien jäljiltä, mutta töihin on taas palattava. Tavallista arkista poliisityötä ei riitä kauaa, ennen kuin poliiseille alkaa kantautua tietoa siististi kaivetuista haudoista, joita löytyy ympäriinsä. Ruumiita haudoissa ei ole, mutta jokin tarkoitus niillä kai on oltava, pähkäilee Hautalehto, kunnes viimeisestä haudasta löytyy viimein myös ruumis. Poliisit ovat ymmällään erikoisesta ruumiista, eikä edes henkilöllisyys ota selvitäkseen. Kunnes kuvaan astuu todistajia, yksi kerrallaan. kaikki heistä tuntuu tietävän asiasta paljon, mutta he kertovat tietojaan hyvin säästellen. Pikkuhiljaa jäljet alkavat johtaa entiselle mielisairaalan rakennukselle. Rakennus 31 lähettyvillä, ja sisätiloissa tuntuu olevan liikettä huomattavasti enemmän, kuin pitäisi.

Rakennus 31 on kolmas osa Antti Hautalehto -sarjasta.
Oli pakko palata Hautalehdon seuraan jo nyt, sillä vauhdikkaat ja hauskat tapahtumat houkuttelivat. Hautalehto ja kumppanit tarjoavat hulvattomia tilanteita keskellä kauhistuttavia murhatutkimuksia ja muita kieroja ja sekopäisiä ongelmia. Ja jälleen sain naureskella tilanteille, johon Hautalehto onnistuu itsensä ja ympärillään olevat saamaan.

Kaikkien hauskojen ja vauhdikkaiden tilanteiden keskeltä löytyy myös kekseliäs ja mielenkiintoinen kuolemantapaus, jollaiseen ei jokaisessa dekkarissa törmää. Vaikka ei tuota kirjan kuolemantapaustakaan osannut kovin vakavasti ottaa, ja siihenkin liittyvät tapahtumat useimmiten naurattivat. Erittäin hauska, vetävä ja vauhdikas kirja siis kyseessä.

Lisää mielenkiintoa tarjosi Hautalehdon oma elämä, joka oli jälleen aika solmussa, toisen osan tapahtumien jäljiltä. (joita en tässä spoilaa) Nyt kolme osaa sarjaa luettuani voin todeta, ettei muut kirjan hahmot ole vieläkään tulleet erityisen läheisiksi, vaikka he ovatkin mukana Hautalehdon jutuissa. He pysyvät koko ajan enemmän taustalla. Mutta ei haittaa. Hautalehto on heistä selkeästi kiinnostavin. Enkä osaa kaivata lisää muiden hahmojen sooloilua.


Lue myös: Operaatio Troijalainen, ja Julma.


Rakennus 31
Bazar, 2014
s. 335
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen

Christian Rönnbacka: Julma

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä suuresta operaatiosta, kun hän kollegoineen saa selvitettäväksi erittäin julman rikoksen. Lähistöltä on kaapattu nuori tyttö, jonka kaappaaja kyllä palauttaa, kunhan on saanut haluamansa. Kun pian katoaa toinenkin tyttö, on alueen asukkaat kauhuissaan. Pollisit yrittävät parhaansa, jotta tyttöjä ei kaapattaisi enempää, mutta heillä on vastassaan ovela rikollinen, joka osaa hommansa.
Hautalehdolla on työnsä ohella myös yksityiselämässä ongelmia. Hänen päästään on luvattu muhkea palkkioraha.

Julma on Antti Hautalehto -sarjan toinen osa.
No nyt löytyi loistava dekkarisarja luettavaksi. Tai löysinhän minä tämän jo ensimmäisessä osassa, mutta ei se vakuuttanut niin kuin tämä toinen osa, vaikka sekin oli hyvä. Tämä Julma oli kuitenkin paljon yhtenäisempi dekkari, jossa etsitään rikollista, jota lukijallekaan ei paljasteta ennen loppua. Ensimmäinen osa kun oli enemmän huumepiirien paljastamista. Tälläinen rikollisen etsiminen on omasta mielestäni paljon kiinnostavampaa. Antti Hautalehto oli kuitenkin niin loistava hahmo, että oli luettava tämä toinenkin osa, ja onneksi luin.

Antti Hautalehto on piristys dekkarikirjojen paljoudessa, sillä hän on mukavan erilainen. Hänellä on hyvin vahva luonne, ja hän joutuukin usein tilanteisiin, joihin aivan kaikki poliisit eivät varmasti päätyisi. Hänellä kuohuu välillä vähän yli ja silloin hänen keinonsa on hieman kyseenalaiset, mutta näistä kohtauksista rakentuu hauskoja tilanteita, jotka pitävät letkeää tunnelmaa yllä, vaikka kirjassa vallitsevat rikokset ovat hirveitä. Nimensä mukaisesti kirjan juoni on julma, mutta onneksi kauheuksia ei kuvailla liian tarkoin.

Huumoria ja hauskoja sutkautuksia viljellään runsaasti ja poliisiasemalla meininki on lähinnä vitsikästä. Kaikki pilailevat työkavereidensa kustannuksella, eikä taukotiloissa ilmeet ole vakavia. kirjassa onkin sopivassa suhteessa kauheuksia ja hauskuutta ja lisäksi paljon vauhtia.

Toivoin ensimmäisen osan jälkeen hieman iloisempaa loppua tälle kirjalle, mutta ei. Toiveeseeni ei vastattu ja hyvin surkeissa oloissa loppui tämmäkin kirja. Voi Hautalehto parkaa, onneksi hän osaa asennoitua elämään positiivisesti.

Sarja kannattaa lukea järjestyksessä, sillä ensimmäisessä osassa alkunsa saaneet tapahtumat, jatkuvat osittain tässä.

Lue myös sarjan aloitusosa: Operaatio Troijalainen

Kesän 2019 kirjankansibingoon sijoitan kirjan kohtaan ovi.


Julma
Bazar, 2013
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
Kannen valokuva: Pertti Jääskeläinen
s. 367

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen

Antti Hautalehto viettää läksiäisiään Helsingin poliisissa. Hän siirtyy seuraavana päivänä työskentelemään Porvooseen. Porvoossa hän ei ehdi työskennellä kauaa, sillä häntä tarvitaan vaarallisessa työtehtävässä. Hän osallistuu peitotoimintaoperaatioon ja soluttautuu huumeidenkätkijäksi. Valehenkilöllisyyden turvin Antti yrittää pysyä hengissä vaarallisten rikollisten joukossa, jotka eivät pelkää poistaa vihollisia edestään ikuisesti. Tuokseen Antti saa suuren ryhmän kollegoita, jotka yrittävät parhaansa mukaan pitää huolta kentällä häärivästä Antista.

Operaatio Troijalainen aloittaa Antti Hautalehto -sarjan.
Kirjan takakansi lupaa, että kirja aloittaa sarjan rähinällä ja niin siinä kävikin. Juoni on vauhdikas ja tapahtumia on paljon. Peitotoimintaoperaation lisäksi kirjassa kulkee monta sivujuonta ja Antti ehtii itsekkin tekemään työn ohella paljon muutakin. Kaikki juonet sopivat kuitenkin kirjaan ja kaikille löytyi oma paikkansa, joten liikaa asiaa ei mielestäni ollut.

Antti Hautalehto on erittäin hyvin suunniteltu hahmo ja hänen elämäänsä seuraa mielellään. Antti on hauska, sillä hän käyttää omaa arviointikykyään rikollisia vastaan välillä hyvinkin paljon. Kaikesta toiminnasta huolimatta kirja olikin paikoin vitsikäs. Tosin täytyy myöntää että ihan ensimmäisessä luvussa en vielä vakuuttunut, sillä kollegoiden välinen sanailu ei ollut heti uskottavaa. Pian alun jälkeen ystävysten ja kollegoiden välinen keskustelu kuitenkin tasottui, eikä erilaisia heittoja ollut enää niin paljon. Siitä lähtien kirjakin eteni ilman häiriötekijöitä.

Poliisien työskentelyä ja Antin elämää kuvaillaan uskottavasti. Poliisien työpäivistäkin kertovat kohtaukset lukee mielellään, sillä Antti tuo piristystä omine toilailuineen, jotka naurattavat myös hänen kollegoitaan. Sellaista mysteerien selvittelyä ja syyllisten etsintää tältä kirjalta ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä rikos kulkee mukana selvälinjaisena, ja rikolliset tiedetään kyllä läpi kirjan. Soluttautuminen rikollisten joukkoon ja muutama mielenkiintoinen sivujuoni pitävät mielenkiinnon yllä ja vauhtia on niin paljon, ettei mitään arvuutteluleikkejä osaa edes kaivata.

Kirjan lopun tapahtumat pistivät kuitenkin harmittamaan, taidan olla enemmän onnellisten loppujen kannattaja, mutta ehkäpä jatko-osissa ollaan iloisemmissa lopputunnelmissa.


Operaatio Troijalainen
Bazar, 2012
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
s. 349