Rosalie pitää pientä postikorttipuotia Pariisissa. Vuokrat ovat kalliit, eikä pieni puoti tuota suuresti. Eräänä päivänä hän saa työtehtävän, joka helpottaa hänen rahallista tilannettaan, ja on kaiken lisäksi upea tilaisuus käyttää taiteellisia lahjoja. Hän saa kuvittaa kuuluisan lastenkirjailijan uuden kirjan. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Kirja menestyy heti ilmestyttyään ja tuo mukanaan Rosalielle paljon uusia töitä, mutta sitten kauppaan ilmestyy mies, hyvin komea, mutta äkäinen, ja väittää omistavansa tarinan, jonka Rosalie on kuvittanut.
"Iltaisin sulkemisajan jälkeen ja myöhään yöhön saakka Rosalie istui myymälän yläpuolella sijaitsevassa huoneessaan suuren pöydän ääressä ja piirsi tai maalasi akvarellein kortteja niille, jotka vielä uskoivat käsinkirjoitettujen sanojen magiaan." s.26Meillä on aina Pariisi on herkullinen, mutta ennalta-arvattava romantiikkapakkaus. Enpä saa mieleeni tästä kirjasta montaa yllättävää tapahtumaa tai kohtausta. Juoni etenee juuri niin kuin olettaa saattaa, vaikka siihen mahtuu monenlaisia käänteitä ja salaisuuksia.
Kirjan tunnelma on kuitenkin ihana. Ranska ja sen kulttuuri tekevät kirjasta mieluisaa luettavaa. Lisäksi kaikkien kolmen päähenkilön, Rosalien, Maxin ja Robertin ammatit ovat niin ihania, että niistä lukisi mieluusti enemmänkin. Taiteilija, kirjailija ja Shakespearea tutkiva professori, voi mikä yhdistelmä.
Ranskankieliset lauseet, ihana William Morris -koira, croisantit, ja lukuisat muut yksityiskohdat, luovat elävästi silmien eteen Pariisin, ja kaikki kirjan hahmot. Ennalta-arvattavasta juonesta huolimatta luen tulevaisuudessa mielelläni muutkin Barreaun kirjat. Joten ei muuta kuin croisantit mukaan ja kohti Ranskaa, jonne on helppo matkustaa tämän kirjan sivuilla.
Meillä on aina Pariisi, (Paris ist immer eine gute Idee, 2014)
Tammi, 2015
Suom. Anne Kilpi
s.332
