Ruth Ware: Lumimyrsky

 

Suositun musiikkisovelluksen yritystiimi lähtee yhteiselle matkalle ranskalaiseen alppimajaan. Matkalla on tarkoitus lomailla ja nauttia, mutta myös puhua yhtiön tulevaisuudesta. Alppimajalla olevat työntekijät huomaavat vieraiden välillä jännitteitä, jotka loman edetessä vain suurenevat. Sitten valtava lumimyrsky saartaa majan ja katkaisee yhteydet muuhun maailmaan. Kaikki eivät selviä reissusta hengissä, kun jännitteet kasvavat liian suuriksi.

"Alakerrassa on hiljaista ja huomattavasti lämpimämpää. Aulan kamiinan viereen on jätetty keko kroissantteja, luultavasti eiliseltä, ja sen edustalla nököttää kaksi isoa termospulloa."s.147

Lumimyrsky valikoitui luettavaksi kun ulkona pyrytti kunnolla lunta ja maisemat olivat juuri tämän nimiselle kirjalle sopivat. No nyt ei ole lumesta enää juuri mitään jäljellä, mutta tämä tarina sen sijaan on edelleen hyvin muistissa.

Pidin tästä aika paljon. Sivut vaan kääntyilivät kun tähän uppoutui. Varsin vetävää tekstiä siis. Laskettelu ei todellakaan ole itseäni kiinnostava aihe, mutta ei sitä tässä kovin paljoa ole. Sen sijaan hyytävää tunnelmaa upeissa maisemissa riittää. Tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta vuorotellen. Toinen on yksi alppimajassa majoittuvista vieraista ja toinen alppimajan työntekijä. Näin saadaan kivan erilaiset näkökulmat mukaan tarinaan.  

Ihan parasta kirjassa on se selviytyminen majassa luonnon keskellä, kun sähköt katkeaa, eikä ole enää mitään yhteyksiä muualle. Siellä sitten kaminan lämmössä kokkaillaan papuja ja odotetaan kuka kuolee seuraavaksi. Karmaisevaa ja kutkuttavaa. Huvittavan lisämausteen tuo dramaattiset hahmot, jotka ovat suunnilleen varmoja, etteivät tule ikinä selviytymään, sillä kroissantit ovat eiliseltä. 

Lumimyrsky, (One by One, 2020)

Otava, 2020

Suom. Antti Saarilahti

s.398

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

Harriet Westaway on rahapulassa, ja se tuottaa ongelmia ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaisi pysyä hyvissä väleissä oman terveytensä vuoksi. Yhtenä päivänä Harriet saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen saavan perintöä kuolleelta isoäidiltään. Uutinen on toki mahtava ja auttaisi Harrietia monessa elämän vastoinkäymisessä, mutta siinä on pieni ongelma. kirje ei selvästikään ole tarkoitettu hänellä. Harriet on epätoivoinen, eikä kirjeen tuomaa mahdollisuutta ole helppo olla käyttämättä. Niimpä Harriet lähtee matkaan tapaamaan perhettä, aikeenaan huijata osa perinnöstä itselleen.
Harrietin päästessä perille hän huomaa tehtävän olevan vaikea. Perheellä tuntuu olevan salaisuuksia, joita he eivät aio päästää päivänvaloon.

Rouva Westaway on kuollut on tunnelmaltaan sateinen, sumuinen ja kaikenkaikkiaan aika synkkä. Eli juuri sellainen, että minä pidän. Jotenkin minun on niin paljon helpompi solahtaa kirjan maailmaan, kun kokoajan sataa ja on synkkää, kuin jos kirjassa oltaisiin aurinkorannalla paistattelemassa. Kun tähän sitten vielä lisätään synkkiä salaisuuksia, hurjaa draamaa ja ripaus mystiikkaa, mikä tällä kertaa ilmeni tarot -korttien kautta, on kirjassa oltava jotain hyvää.

Kirjan juoni eteni tunnelmoiden ja lukijan on helppo kuvitella kolea kivitalo ja sen kylmät lattiat jalkojensa alle. Parasta tässä kirjassa olikin tunnelma. Minulle tuli tästä kirjasta hiukan mieleen Daphne du Maurierin Rebekka. Tunnelma oli aika saman tyylistä teehetkineen ja salaisuuksineen.

Juoni pysyy mielenkiintoisena ja jännittävänä, vaikka välillä luulin arvanneeni kaikki salaisuudet niin helposti, että melkein harmitti, mutta enhän minä mitään arvannut... Kaikki ratkaisut tulivat yllätyksenä ja Ware oli vain onnistunut huijaamaan minua hyvin. Kaikki hahmot olivat tosin niin epäilyttäviä, että heistä kaikista olisi voinut uskoa mitä hyvänsä.


Rouva Westaway on kuollut, (The Death of Mrs Westaway, 2018)
Otava, 2018
Suom. Antti Saarilahti
s. 399