James L. Sutter: Darkhearts

 

David voisi olla nyt kuuluisa, ellei olisi yläasteella jättänyt Darkhearts bändiään. Bändistä tuli kuuluisa ilman Davidia. Nyt David on ehtinyt kerätä katkeruutta ja vihaa bändin jäseniä kohtaan, eikä tilanne ole kovin helppo kun bändin keulahahmo, laulaja Chance palaa kotiseudulle. Jotenkin David kuitenkin päätyy vihaamansa Chancen kanssa monenlaisiin yhteisiin tilanteisiin, ja he huomaavat, että heidän välillään kipinöi.

"Chance nosti mikkinsä ja alkoi laulaa matalalta ja hitaasti. Hänen äänensä oli kuin maanalainen joki, tumma ja kiireetön."s.64

Darkhearts on super suloinen romanssi, jossa päästään kurkistamaan suositun poikabändin parrasvalojen taakse, sinne missä yritetään välttää kirkuvia fanilaumoja. Samalla mietitään näiden nuorten päähenkilöiden tulevaisuuden toiveita, unelmia, ihastumisia ja muita suuria tunteita. 

Tykkäsin tästä. Teksti kulkee kevyesti ja tarina koukuttaa. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan, nähdä mielessään keikat, esiintyjien vaatteet, pienet hetket kun David ja Chance saavat varastettua vain heille... Entisenä suurena poikabändien fanina kirja oli ihanaa luettavaa. 

David ei kyllä päähahmona ole ihan parasta ikinä. Hän on paikoitellen hyvin ärsyttävä. Itsesäälissä ja  katkeruudessa vellominen kun ei ole kovin söpöä. Hän ilkeilee ja on hankala, eikä ole millään ymmärtääkseen muita. Toisaaltaan, onpahan sitten kunnollinen kasvutarina seurattavana.

Suloista menoa on silti tarjolla paljon, vaikka mökö-mökö David välillä onkin vauhdissa. Chancen ja Davidin hiljalleen heräävät tunteet, ja hauskat hetket tekevät kirjasta lempeän ja mukavan lukea. Ja vielä kerran täytyy sanoa, että olipa suloista, etenkin näiden kahden hapuileva ihastuminen. Vakavampiakin aiheita kirjassa on, kuten julkisuuden varjopuolet. 

Darkhearts, (Darkhearts, 2023)

WSOY, 2023

Suom. Laura Haavisto

s.336

Gabriel Korpi: West Endin tytöt

 

Valo Kurki on entinen poliisi, nykyinen osto- ja myyntiliikkeen pitäjä, joka tekee samalla yksityisetsivän hommia. Eräänä päivänä liikeeseen astelee nainen, joka pyytää Valoa tutkimaan vanhaa tapausta. Vuosikymmen sitten tapahtunutta museonjohtajan murhaa, josta syyllinenkin otettiin kiinni. Työtä tarjoava Kati Glad on kuitenkin vakuuttunut, ettei syyllinen ollut oikea, ja Ursula Tannerin oikea murhaaja on vielä vapaana.

"Kuka haluaa asua hevonkuusessa, pohti Valo ajaessaan moottoritietä kohti Porvoota. Aikoinaan väki muutti metsämökeistä kaupunkiin, ja nyt osa jengistä muutti takaisin skutsiin. Tai ehkä ne oli ne, jotka eivät alun perinkään kuuluneet kaupunkiin."s.94

West Endin tytöt on 90-luvulle sijoittuvan Valo Kurki -dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Kirja alkaa heti lupaavasti, kun Valo tutkii liikkeessään sinne tuotua kuolinpesää. Tällaiset miljööt kun on minusta parhautta. Liikkeen arkeen liittyvät asiat jäivät kirjassa kuitenkin vain pieniksi välähdyksiksi. 

Juoni kulkee suurimmilta osin dialogien kautta. Valo selvittää tapausta puhuen useiden ihmisten kanssa ja nämä keskustelut tosiaan vievät juonta eteen päin. Toki kirjaan mahtuu muutakin kuin rikoksen selvittely. Valon suhdekuviot tulevat kivasti esiin. Valon uusi parisuhde, ja homous 90-luvun Suomessa saavat tilaa tarinassa. Valon menneisyydestä myös vihjaillaan juttuja, joista ei sen enempää puhuta. Ehkä niistä lisää jatko-osissa. 

Itse rikosjuoni kulkee mukavan leppoisasti. Tästä ei löydy tarkkoja kuvauksia kammottavista teoista, vaan tapausta selvitellään lähinnä vanhoja valokuvia katsomalla, ja muistelemalla vanhoja asioita tapaukseen edes etäisesti liittyvien ihmisten kanssa. 

West Endin tytöt 

Books on Demand, 2020

s.209

Christoffer Holst: Talviöitä ja kalmanvalkeaa

 

Cilla Storm kutsutaan joulunviettoon pieneen kodikkaaseen hiihtomökkiin Idren tunturimaisemiin. Luvassa on ihana ja hauska loma, sillä hän saa mukaansa kaikki parhaat ystävänsä. Tosin poikaystävä joutuu jäämään kaupunkiin töihin, ja työaikataulut huolettavat hivenen. Liian leppoisaksi ei tunnelma ehdi käydä, kun rinteestä jo löytyy ruumis. Cilla ja Rosie eivät tietystikään voi vastustaa kiusausta tutkia asiaa hiukan. Kaikenlaista hämärää alkaakin selvitä paikan asukkaista.

"Aurinko on korkealla taivaalla ja paistaa hohtavalle lumelle, joka välkkyy miljoonien pikkuruisten timanttien lailla. Pieni liveyhtye soittaa joulumusiikkia, mutta sitä tuskin kuulee vilkkaasti jutustelevien laskettelijoiden sekä kivilattiaa vasten kopisevien monojen yli."s.196

Talviöitä ja kalmanvalkeaa on Cilla Storm -dekkarisarjan kolmas osa.

Tämä lumisiin tunturimaisemiin johdattava kepeä dekkari tarjoaa nopealukuisen ja viihdyttävän tarinan. Cilla ja Rosie ovat jälleen vauhdissa, eikä mikään voi estää heitä tutkimasta jännittävää tapausta kun sellainen kerran heidän eteensä tulee. Tutkittava tapaus on varsin surullinen, mutta kaikki kirjan tarjoama huumori, hyväntuulinen rupattelu, ruokailut ystävien kesken, sekä muut hahmojen draamat ja suhdekiemurat pitävät kepeää tunnelmaa yllä. 

Joulua vietetään, mutta ei tässä mitenkään "jouluteta". Ystävät nauttivat mukavasta yhdessäolosta, mutta tilaa annetaan myös Cillan, Rosien ja tapaukseen liittyvien henkilöiden omille ajatuksille. Ruuasta ja varsinkin juomasta puhutaan paljon. 

Tykkäsin tästäkin osasta. Hahmojen henkilökohtaiset jutut etenee mukavan vaivihkaa kirjojen edetessä. Pidin siitä, että Rosie pääsi niin suureen rooliin tällä kertaa. 

Talviöitä ja kalmanvalkeaa, (Kalla, vita vinternätter. 2020)

WSOY, 2025

Suom. Hanna Jokela

s.280

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

 

Sofia perii Siiri-tädin mökin Lemmenlahdelta. Helsingissä asuva Sofia on elämässään sellaisessa tilanteessa, ettei pieni matka maaseudun rauhaan ole ollenkaan pahitteeksi. Niinpä hän matkustaa paikan päälle järjestelemään mökkiä myyntikuntoon. Sofia tempautuu mukaan kyläläisten elämään. Hän saa tietää, että Siiri-tädillä saattoi olla kiinnostava salaisuus. Lisäksi hän tutustuu kahteen kiinnostavaan mieheen. Pian mökin myyminen ja takaisin kaupunkiin muutto, ei kuulostakaan enää niin houkuttelevalta. 

"Kinosten välissä erottui liikettä, varmaankin jänis, sillä sellaisen jälkiä oli näkynyt hangella pitkin poikin pihaa. Sofia tajusi olevansa täysin luonnon keskellä, yksin, kuten Siiri-tätikin oli ollut."s.46

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella aloittaa maalaisromanttisen Lemmenlahti -sarjan.

Sarja alkaa talvisissa maisemissa. Joulu lähestyy, pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Nämä maisemat ja pieni tunnelmallinen mökki luovat oivan miljöön maalaisromantiikalle. 

Tässä kirjassa riittää tunnelmointia ja miljöön kuvausta paljon. Arkisia toimia kuvataan huolella ja ajan kanssa. Tämä tunnelmointi olikin minun mielestäni kirjan parasta antia. Oli ihana uppoutua maaseutumökin arkeen, ja Sofian pärjäämiseen siellä, aivan uudenlaisen elämän parissa. Tämän lämpöisen miljöökuvauksen ja ihanien arkisten juttujen takia haluan lukea lisää tarinoita Lemmenlahdelta.

Toki kun kyseessä kerran on maalaisromantiikka, on kirjassa myös niitä rakkauskuvioita. Täytyy kyllä myöntää, ettei tämän pienen kolmiodraaman tunteet käyneet kovinkaan kiinnostaviksi missään vaiheessa. En tykännyt kummastakaan sulhasehdokkaasta. Mitään yhteistä ei kenenkään välille löydy, tuntuu riittävän, että paikalle saapuu ihminen, johon voi rakastua. Tyyppien käytös ärsytti myös valtavasti. Syyttä loukkaantuvia, mustasukkaisia ja äkkipikaisia kun ovat. Tässä rakkaustarinassa ei edes yritetä löytää yheistä säveltä, tai edes jonkinlaista komminikaatiota. Mitä sitä turhaan puhumaan, kun toinen on kerran jo katsonut väärään suuntaan väärään aikaan, onhan hän silloin varmasti jo hylännyt sinut. 

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Karisto, 2023

Kansi: Katja Säilä

s.236

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

 

Joulu lähestyy ja Pyhävirralla on täysi tohina päällä. Krisse ahertaa minkä pystyy, mutta uusi elämäntilanne pakottaa hieman jarruttamaan. Kahvilan yläkertaan muuttaa väliaikaisesti joukko erilaisia taiteilijoita, jotka tuovat kylään uusia tuulahduksia, myös yhden kyläläisen lähestyvät häät teettävät lisää ahertamista. Kaiken kiireen ja onnen keskellä Krissen mieltä kaihertaa kuitenkin eräs ystävä, joka lipuu kauemmas ja kauemmas.

"Tommi oli laittanut takkaan tulet, loimotus heijastui ikkunoista ja Krisse tiesi, että sisällä häntä odottaisi pehmeä nojatuoli, kupillinen teetä ja pari lämpimiä villasukkia. Hänellä oli runsaasti rakkautta ja turvaa tarjolla."s.54

Kardemummajoulu on Kahvila Koivu -sarjan viides ja viimeinen osa. 

Joulun lähestyessä oli aika palata vielä viimeisen kerran näiden tuttujen hahmojen pariin. Säästelin kirjaa tänne asti, sillä joulun tunnelmissa ollaan myös Pyhävirralla. Joulu näkyy kirjassa joulumyyjäisinä, joululeipomuksina ja joulukoristeina. Muutenkin miljöö on ihanan talvinen. Ulkona luminen ja sisällä ihanan lämpöinen. Runsaat määrät pieniä yksityiskohtia takaavat ihanan tunnelman.

Hyvän ruuan ja herkkujen äärellä käydään läpi jälleen monenlaista mietettä. Kyläläisten elämä kulkee eteen päin, ja monia odottaa iso muutos. Muutoksien äärellä iloitaan ja kipuillaan, surraan, stressataan ja nauretaan. Elämäntäyteinen tarina siis jälleen. 

Krissen tarina on edennyt neljässä aiemmassa osassa jo niin hyvin, että tässä kirjassa keskityttiin aika paljon muiden kyläläisten juttuihin. Tietysti Krisse edelleen häärää päähenkilönä, mutta hän keskittyy enemmän juuri muiden asioiden hoitamiseen ja pohtimiseen. 

Viihdyin loistavasti tämänkin osan parissa, vaikka moni juonikuvio oli melkoisen ennalta-arvattava. Yllätyksiäkin sain kokea. Etenkin Hetan tarina piti jännitystä yllä aivan loppuun asti. Pidin myös paljon kahvilan yläkerran uusien asukkaiden tuomista uusista kuvioista. 

Kardemummajoulu

WSOY, 2024

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.265

Tauno Yliruusi: Joulu Toijalan takana

 

Rikoskomisario Viktor Suominen on rauhoittumassa joulun viettoon. Ei seuraa, ei velvollisuuksia, vain televisio ja glögiä. Nämä suunnitelmat muuttuvat kuitenkin nopeasti kun Viktor saa epämääräisen puhelun. Etäisesti tuttu Pauli Frantsila kutsuu hänet maalle joulunviettoon. Matkalla selviää, ettei kutsu ole aivan viaton, sillä Pauli epäilee isänsä kuolemasta löytyvän jotakin epäilyttävää. Nythän on loistava aika tutkia asiaa ja selvittää mahdollinen syyllinen, kun perhe kokoontuu yhteen. Tunnelma onkin melkoisen kireä, ja pieni uteliaisuus herää Viktorissa.

"Jouluna koko televisioväki oli yhtä suurta perhettä katselijoiden kanssa, kuuluttajat ja jopa uutistenlukijatkin tuntuivat silloin kovin läheisiltä, melkein kuin omilta sukulaisilta. Tietysti se oli hiukan lapsellista mutta mitä siitä, se oli mukavaa."s.9

Joulu Toijalan takana on kevyt ja nopealukuinen salapoliisiromaani 60-luvulta. 

Aika suurelta osalta kirjan tarina kulkee dialogien kautta, mutta mahtuu mukaan myös tarkkaan valittua ja napakkaa miljöön ja ajatusten kuvailua. Joulun tunnelmaa löytyy varsinkin kirjan alkupuolelta, mutta sitten keskitytään enemmän ihmissuhdedraamaan.

Minä viihdyin kirjan parissa, ja sain yllättyäkin, vaikka jotakin erikoista kirjan lopulta osasin odottaa. Lukeehan kirjan takakannessakin: "tunnettuja ovat hänen yllätysloppunsa, joita lukijan on mahdoton ennalta aavistaa." Olen myös lukenut Yliruusilta aiemmin Rikosetsivän vapaapäivän, jonka loppu oli samaan tapaan hieman erikoisempi. 

Joulu Toijalan takana

Gummerus, 1963

s.196

Julia Williams: Toivonkipinä

 

Catherine, Noel, Marianne ja Gabriel kärvistelevät kaikki vaikeissa elämäntilanteissa. Catherine kirjoittaa blogia uskomattoman ihanasta elämästään, jossa kaikki on järjestyksessä, vaikka oikeasti arki ei enää rullaa kovin tasapainoisesti. Hänen miehensä Noel on erittäin hankalassa tilanteessa työpaikallaan. Marianne sen sijaan on eronnut unelmiensa miehestä joulun alla, ja yrittää nyt parannella särkynyttä sydäntään. Gabriel kasvattaa poikaansa yksin, kun tämän äiti on lähtenyt ja jättänyt heidät ehkä pysyvästi. Kaikki toivovat helpotusta huoliinsa, joka saattaa löytyä Hope Christmasin pienestä kylästä.

"Hän nautti raikkaasta ilmasta, sinisestä taivaasta, lampaiden hiljaisesta määinnästä, varisten raakkuvista huudoista ja pehmeästä kanervikosta jalkojensa alla."s.229

Toivonkipinä on joulukirja, jonka tapahtumat eivät pettymyksekseni juurikaan sijoitu jouluun.

Kirjassa palataan välillä kurkistamaan lyhyesti edeltävään jouluun, joka tuntuu olevan jonkinlainen käännekohta kaikkien hahmojen elämässä, hetki jolloin kaikki alkoi mennä pieleen. Nykyajassa kuljetaan vuoden läpi rauhallisesti kohti seuraavaa joulua, selvitellen näitä ongelmia. Minusta kirja tuntui enemmänkin kuvaavan kevättä. 

Tarina etenee jouhevasti ja on ihan mukavaa luettavaa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut herättämään minussa sen suurempia tunteita, vaikka mukaan mahtui monia vaikeita aiheita, surullisia tilanteita ja vauhdikkaita juonenkäänteitä. Luulen, että ongelmani tämän kirjan kanssa on sen lattea tunnelma, kun kaikilla menee huonosti ja he jaksavat korostaa sitä vuorollaan. Hahmot valittavat paljon, eivätkä oikein uskalla tehdä mitään ongelmilleen. Toki kirjan genrestä voi päätellä, että lopussa kaikki järjestyy, mutta olisin kaivannut hiukan enenmmän sellaista omaa tahtoa ja asennetta hahmoille. 

Löytyy kirjasta muutamia kohtia, joissa yritetään tuoda esiin sitä joulun sanomaa, mutta vaisuksi jää. Jos siis kaipaat joulukirjaa jouluisella tunnelmalla, tästä sitä ei kannata etsiä, mutta jos haluat ihmissuhteita, perhehuolia ja dramaattisia käänteitä pienessä kylässä niin tämä voi toimia, vaikka mielestäni ei siinäkään onnistu kovin mieleenpainuvasti. 

Toivonkipinä, (Last Christmas, 2009)

Harper Collins Nordic, 2015

Suom. Eeva Koskimies

Kannen suunnittelu: Jenny Liljegren

s.416