Donna Leon: Kuolema oopperassa

La Fenicen oopperatalossa Venetsiassa, tapahtuu kamalia, kun oopperan väliajalla maailmankuulu saksalainen kapelimestari myrkytetään. Komisario Guido Brunetti alaisineen, ottaa tapauksen tutkittavakseen, mutta se ei ole yksinkertaista. Murhaaja halutaan pian kiinni, jotta skandaalimainen tapaus saadaan unohdukseen. Brunetti tarttuu tehtävään ja saa huomata, että kapelimestarilla oli enemmän kuin tarpeeksi vihamiehiä ja -naisia.

Kuolema oopperassa aloittaa Guido Brunetti -rikosromaanisarjan.
Olen aiemmin lukenut yhden Donna Leonin Guido Brunetti kirjan. Vuonna 2012, enkä ollut silloin erityisemmin ihastunut. Nyt kuusi vuotta myöhemmin pidin ainakin tästä ensimmäisestä osasta. Toki tuolloin aiemmin luin huomattavasti uudemman Guido Brunetti -kirjan, joten onhan sarjan tyylikin saattanut muuttua vuosien varrella.

Kuolema oopperassa sijoittuu Venetsiaan ja on tyyliltään mukavan tunnelmallinen. Leon kuvailee hyvin juonenkäänteitä, ympäristöä ja ihmisiä. Kamaluudet taas käsitellään nopeasti, eikä niitä jäädä kuvailemaan pitkiksi ajoiksi. Juoneen saisi mahdutettua raakuuksia vaikka kuinka, sillä aihe oli aika rankka, mutta Leon käsittelee aiheet niin, että lukijan pää ei täyty kauheuksista. Kirjassa oleva rikos ja sen ratkaisu olivat mielenkiintoisia. Loppuratkaisuakaan en arvannut ja se toi heti näin sarjan alkuun Brunettista mieluisan puolen esiin.

Guido Brunetti tuntuu ottavan elämässään rennosti, eikä edes pomon käskyt stressaa miestä, joka keskittyy tunnollisesti tärkeämpiin asioihin, vaikka pomon edessä tätä saattaa hieman mielistelläkin itseään viihdyttääkseen. Lapsien tulevaisuus sen sijaan hieman huolestuttaa. Brunettin lapset toivatkin hauskuutta kirjaan, vaikka he pääsivät mukaan melko myöhäisessä vaiheessa kirjaa.

Lisää tunnelmaa kirjaan toi italiankieliset huudahdukset. Italiaa en osaa, mutta huudahdukset olivat sellaisissa kohdissa, että ne pystyi päättelemään vaivatta. Leon esittelee kirjassa muutenkin hieman Venetsiaa ja sen kulttuuria, joten kirjan parissa pystyy tekemään mukavan nojatuolimatkan. Jos Brunettin tyyliin haluaa varustautua kirjan lukemiseen ruualla ja juomalla, niin Viini, Leipä ja oliivit ovat se juttu.


Kuolema oopperessa, (Death at La Fenice, 1992)
Otava, 1999
Suom. Titia Schuurman
s. 270

Donna Leon: Ystävä sä lapsien

Lastenlääkäri joutuu yöllä hyökkäyksen kohteeksi, kun kolme miestä tunkeutuu lääkärin kotiin, mukiloi hänet ja vie hänen puolitoistavuotiaan poikansa. Komisario Brunetti kutsutaan tapaamaan häntä. Brunetti alkaa tutkimaan juttua, vaikkei se poliiseille kuulukkaan. Pikkuhiljaa Brunetille alkaa paljastumaan maailma, jossa rahanhimoiset vanhemmat myyvät lapsiaan lapsettomuudesta kärsiville pareille.

Ystävä sä lapsien kuuluu komisario Guido Brunettin tutkimuksia sarjaan, josta tämä oli ihan ensimmäinen jonka olen lukenut.
Kirja eteni rauhallisesti, eikä rikoksen ratkaisemisella tuntunut olevan kiire, vaan aina oli hyvää aikaa mennä kahville tai syömään. Ei tästä mitään lempikirjaa tullut, mutta ihan luettava tämä kuitenkin oli. Brunettin luonteenseen pääse tutustumaan ainakin jotenkin, ilmeisesti ihan tarpeeksi, kun ei jäänyt häiritsemään. Jos kirjalta haluaa paljon vauhtia, niin tässä sitä ei ollut, ja jännittäviä tilanteitakin mieleen jäi vain yksi. Loppuun olin aika pettynyt, kun odotin hieman selkeämpää päätöstä. Jollakin tavalla aiheeseen olisi pitänyt mielestäni päästä syvemmälle, tämä jäi jotenkin vaiheeseen, mutta oli kuitenkin rentouttavaa luettavaa. Täytyy lukea joskus joku toinen Donna Leonin kirja, niin saa vertailukohteen.


Ystävä sä lapsien (Suffer the Little Children, 2007)
Otava, 2009
suom. Kristiina Rikman
s.280