JP Koskinen: Hautakello

 

Axel Svart on taideopiskelija, joka tapaa upean Helenin vuonna 1888. Axel ja Helene rakastuvat, yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Mutta sitten helen sairastuu ja kuolee. Axel ei ole valmis luopumaan rakkaudestaan. Niinpä he päättävät Helenin veljen kanssa kokeilla jotakin hyvin äärimmäistä. He ottavat käyttöön Axelin hallussa olevat lääkeaineet, joiden on tarkoitus herättää kuollut henkiin. 

Axel päätyy taiteensa perässä Lontooseen, jossa hänen uusi oppi-isänsä mestari Sickert järjestää näyttelyn. Mitä merkillisimpiä asioita alkaa tapahtua. Axel alkaa saada tietoonsa asioita lapsuudestaan, ja monista asioista, joiden todenperäisyyttä on vaikea uskoa. Sitten Lontoossa alkaa tapahtua kamalia. Joku tappaa nuoria naisia. Miten kaikki kamaluudet liittyvät Axeliin, ja kuinka käy Helenin?

"-Ajattelen vain parastasi. Peloista pääsee eroon parhaiten kohtaamalla ne. Ikävä sanoa, mutta sinä pelkäät yhä tuota Steinia, eikö niin?"s.41

Hautakello on synkkä ja karmiva kauhukirja. 

Melko lyhyihin lukuihin jaettu kirja tarjoilee hurjan määrän koukkuja, joiden jälkeen on aina luettava ehkä vielä yksi luku. 

Kirjassa kuljetaan Suomessa, Lontoossa ja Pariisissa. Taidepiireissä, vaikka taidetta ja sen luomista kuvataankin melko vähän. Pääpaino on kaikessa karmivassa, vihjailussa, epäilyissä ja salaisuukissa. Juoni kätkee sisäänsä spiritismiä, kuoleman jälkeistä elämää ja menneiden kaivelua yhdistettynä oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi viiltäjä Jack saa kirjassa suuren roolin. Tällaisista kytköksistä oikeaan historiaan, mielikuvituksellisilla koukuilla pidän kovasti kirjoissa.

Kirja tarjosi yllätyksiä aivan loppuun saakka, eikä karmiva ja epätietoinen tunnelma väistynyt. Kirjan lukeminen oli melkoista vuoristorataa. Koukuttavia tilanteita oli paljon, mutta silti välillä ei edetty juuri lainkaan. Lopussa taas tunnelma oli lähes hengästyttävä, kun odotti sitä viimeistä karmaisevaa ratkaisua, epätietoisena siitä, miten kaikki tulee päättymään. 

Hautakello

Haamu, 2024

Kansikuva: Nalle Mielonen

Teos on ilmestynyt sähköisessä muodossa 2019(osissa) Storytel Originalin julkaisemana

s.273

Arvostelukappale

JP Koskinen: Tammikuun pimeä syli

 

Juho Tulikosken isä kuolee, ja pian Juho saa enoltaan kirjeen, jossa kerrotaan, ettei kuolema ole onnettomuus, vaan murha. Juho matkustaa Hämeenlinnaan, jossa eno, Kalevi Arosuo, toimii yksityisetsivänä. 

Arosuo tutkii murhaa yhdessä poliisien kanssa, mutta myös Juho tempaistaan mukaan tutkimuksiin, vaikka hän ei oikeastaan edes haluaisi.

"-Hommat luistivat hetken kuin tanssi! Isäsi oli oikea viherpeukalo. Kaikki mihin hän koski, kasvoi kuin valtionvelka. Jos hän sattui illalla nojaamaan rautakankeen, niin jo aamulla sekin lykkäsi lehteä."s.83

Tammikuun pimeä syli aloittaa 12 osaisen Murhan vuosi -dekkarisarjan.

Tämän ensimmäisen osan perusteella Tulikoski ja Arosuo on melkoisen örmy pari, jonka seurassa rikosten selvittely ei kovin hilpeäksi ainakaan mene. Nämä kaksi miestä kun ovat, jos nyt ei aivan ilottomia, niin ainakin hyvin vakavia tyyppejä. Myös kirjan sivuhenkilöt luovat synkkää tunnelmaa olemalla epäystävällisiä ja vihaisia suurimman osan ajasta. 

Tammikuun pimeä syli on verkkaisesti etenevä dekkari, jossa päähenkilö Tulikosken menneisyyden nostalgiset muistot tuntuvat olevan suuremmassa roolissa kuin itse rikos ja sen selvittely. Menneisyys tuleekin esiin usein. Tulikoski muistelee menneitä välillä hyvin lämpimästikin, kun taas Arosuo ahdistuu menneisyyden rikoksista, joita ei ole selvitetty, kuten Bodominjärven tapaus. 

Välillä tahti kirjassa oli niin verkkainen, että mielenkiinto alkoi jo lipsua, mutta loppuun oli saatu kyllä piristävän kummallinen ratkaisu.

Tammikuun pimeä syli

Crime Time, 2016

Kannen ulkoasu: Timo Ahola

s.247