Jane Brook saa kaipaamaansa vaihtelua kun pomo määrää hänet juttumatkalle Norjaan. Joulu lähestyy ja edessä on talvinen luksusmatka kaikkine herkkuineen. Janea silti hieman ärsyttää, sillä hän haluaisi syventyä kirjoittamaan jotakin merkityksellistä juttua lehteen, eikä keskittyä turhanpäiväiseen joulukuuseen.
Norjaan päästyään Jane huomaakin, ettei hänen ehkä olekaan pakko kirjoittaa mitään tylsää ja turhanpäiväistä, sillä hän tapaa varsin kiinnostavan henkilön, jolla on kerrottavaa sota-ajasta.
"Niin he lähtivät matkaan. Etummaisena tietä näyttämässä oli ratsastaja ponin selässä, ja sen jäljessä koirat viilettivät lumen halki ällistyttävän nopeasti. Reki kallistui tuimissa kaarteissa, ja Jane huomasi kiljahtelevansa muiden mukana, osin hermostuksesta, osin innostuksesta. Ympärillä oli koskematonta lunta, eikä ihmisen kädenjälkeä nähnyt maisemassa missään."s.99
Sydämeni lahja johdattaa mielenkiintoiselle matkalle Norjaan. Vaikka kirja pääosin onkin talvista romantiikkaa, on mukaan saatu myös kiva lisä historiallisista tapahtumista. Kirjan historiallinen osuus sijoittuu 40-luvulle, jolloin Norjan kuningas Haakon VII lähtee maanpakoon Lontooseen. Kirjan joulukuusiaihe onkin nyt ihan ajankohtainen, sillä ilmeisesti ainakin uutisotsikoista päätellen osa briteistä on pitänyt tämän vuoden lahjakuusta hieman surullisen näköisenä ja nuhjuisena.
Sydämeni lahja on helppoa ja viihdyttävää luettavaa, jonka loppu oli suhteellisen yllättävä. Itse en ainakaan kaikkia asioita arvannut etukäteen. Kirjan alku taas nappasi heti mukaansa ja lupaili helposti lähestyttävää viihdettä. Kirjassa on koko ajan hyvä meno ja kotoinen tunnelma. Muutamia vauhdikkaampiakin seikkailuja ehditään kokea.
Päähenkilö Jane Brook ei oikeastaan herättänyt mitään tunteita. Hänen hahmonsa jäi aika mitäänsanomattomaksi. Muuten kirjasta löytyikin monenlaista hahmoa. Ketään ei loppujen lopuksi ihan hirveästi tuotu esille, joten heistä tuskin jää kovin ihmeellistä muistikuvaa. Itselläni alkoi jossain vaiheessa jo mennä hahmot sekaisin, enkä edes aina muistanut kuka nyt olikaan se bloggari ja kuka ruokakriitikko. No ei se tarinan juonen kannalta niin tärkeää edes ollut.
Miksiköhän niin monessa tällaisessa romanttisessa joulukirjassa inhotaan joulua, ei halua viettää joulua tai ei muuten vaan olla erityisen kiinnostunut joulusta? Minua aina ärsyttää kun haluan jouluttaa täysillä ja solahtaa mukavan jouluiseen tarinaan ja sitten joulua ruvetaan kauhistelemaan ja toivotaan, että se olisi pian ohi. Ehkä tähän ärsytykseen vaikutti se, että luin juuri tätä ennen Ota minut syliin -kirjan, jossa päähenkilö oli oikea jouluvihaaja. Joka tapauksessa Sydämeni lahja oli ainakin talvinen ja muutenkin mukavan tunnelmallinen joten jouluintoilun vähyys ei lukiessa päässyt niin hirveästi ärsyttämään. Sitä paitsi minulla on koko vuoden ollut hirmuinen hinku matkata kirjojen ja elokuvien kautta Norjaan, joten lisäpisteet siitä.
Sydämeni lahja, (A Gift in December, 2009)
Otava, 2020
Suom. Aura Nurmi
s.302
