Anne Marie Ryan: The Six Tales of Christmas

 

Joulu lähestyy. Nora ja Simon omistavat pienen kirjakaupan Cotswoldsin kylässä. Viime vuodet ovat olleet vaikeita pienille yrityksille, mutta nyt joulumyyntikin vaikuttaa niin pieneltä, ettei Nora tiedä voiko kirjakauppaa enää pelastaa. Lainat pitäisi maksaa, mutta uudistusyrityksistä huolimatta myynti ei riitä maksuihin. Nora ja Simon päättävät kuitenkin jakaa hyvää joulumieltä lähettämällä kuusi joulukirjaa piristystä kaipaaville ihmisille, sekä järjestää ehkä viimeiseksi jäävän joulujuhlan. 

"But people hurried right past the bookshop, barely glancing at the festive display in their eagerness to get out of the rain. Simon probably could have sat naked in the window wearing just a Santa hat and nobody would have taken any notice."s.63

The Six Tales of Christmas tarjoaa pikkukylään ja etenkin sen kirjakauppaan sijoittuvan joulutarinan. 

Stowfordin kirjakauppa on miljöönä ihastuttava. Pidin valtavasti kirjakaupan arjesta, asiakaskohtaamisista, sekä Noran ja Simonin elämän seuraamisesta. Kirjoista tietysti puhutaan paljon, mikä ihastuttaa kirjaihmistä. Joulua laitetaan kirjakauppaan, joulukirjoista puhutaan, herkullisia jouluruokia kokkaillaan, ja hyvää joulumieltä yritetään jakaa omista ongelmista huolimatta. Mukavan lämmin tunnelma kurkisteleekin jossakin siellä taustalla näiden asioiden takia. 

Kirjassa oli kuitenkin omaan makuuni liikaa sivujuonia, sillä ääneen pääsivät Noran ja Simonin lisäksi kaikki kuusi piristystä kaipaavaa ihmistä, joille joulukirjoja lähetettiin. Kaikilla heillä oli omat murheensa, kuten myös Noralla ja Simonilla. Kaikkien näiden murheiden takia tunnelma oli melkoisen haikea. Tuntui siltä, että nyt yritetään saada pieneen kirjaan aivan liian monta suurta aihetta mahtumaan, joten mikään niistä ei saanut sitten kunnolla tilaa. Vähempi olisi ollut parempi. Näistä pienistä tarinoista kuitenkin selvästi erottui muutama sujuvammin kulkeva.

Kirjakauppa kohtausten lisäksi omiksi suosikeiksini nousi Olwyn Powell uusien harrastustensa kanssa, sekä kirjakaupan joulujuhla, joka oli kodikas ja mieltä lämmittävä tapahtuma.

The Six Tales of Christmas

Trapeze, 2020

Kansi: Rachael Lancaster/ Orion Books

s.326

Stephanie Garber: Aatonaatto

 

Suuri juhla lähestyy, ja Scarlett Dragma aikoo järjestää kaikkien aikojen talvijuhlan Valendaan. Asukkaat etsivät rakkaimilleen upeita lahjoja, kaikkialla on koristeita ja juhlan tuntua. ainoastaan Tella tuntuu olevan kaukana juhlahumusta. Hänen rakkaansa, Legend, ei nimittäin juurikaan pidä suuresta juhlasta. Tella pelkää, että ehkä Legend ei hirveästi pidä hänestäkään, mutta hän on varma, että jos hän keksisi Legendille täydellisen lahjan, tilanne muuttuisi.

"Hän arveli, että jos kaikkien muiden halut olisivat yhtä väkeviä kuin hänen, he eivät tyytyisi kököttämään kotona ja odottamaan sattumaa. He murtaisivat ovia ja rikkoisivat ikkunoita. He kukistaisivat pelkonsa kuin lohikäärmeen. He ylittäisivät omat odotuksensa tavoitellessaan unelmiaan."s.49

Aatonaatto on ihastuttava pieni lisäosa Caraval -trilogialle. 

Valendassa juhlitaan joulun kaltaista juhlaa, suurta juhlaa. Juhla on tietysti täynnä taikuutta, tarinoita ja unelmia. 

Tämä kirja on todella kaunis jo ihan esineenä. Tarina on kuvitettu kauniilla musta-valko-punaisilla piirroksilla. Sivut ovat paksua paperia ja koko kirjalla on sellainen arvokas, huoliteltu tyyli.

Olipas ihana päästä kurkistamaan Caravalista tuttujen hahmojen kuulumisia. Suurimman roolin kirjassa saa Tella, joka onkin oma suosikkini. 

Itse tarina on melko lyhyt, nopealukuinen ja satumainen. Tellan tutuksi tullut dramaattisuus pääsee loistavasti oikeuksiinsa, ja hän saakin aikaiseksi lyhyessä ajassa melkoisen draaman. Tarinaan mahtuu taianomaisen Valendan kuvausta juhla-asussaan, sekä Tellan talvinen seikkailu, joka on täynnä hurjaa toimintaa, sekä heittelehtiviä tunteita. Lopulta Tellan tarina käy jo hitusen kuumaksi. 

Aatonaatto, (Spectacular, 2024)

WSOY, 2025

Suom. Kaisa Kattelus

Kuvittanut: Rosie Fowinkle

s.219

Marie Bengts: Murha sydänyöllä

 

Hannah Lönn matkaa Lilly-tätinsä kanssa kohti Paratiisi majataloa, jossa he aikovat viettää joulun. Öölannin hurjat kelit kuitenkin yllättävät heidät, ja he ovat lähellä juuttua autonsa kanssa lumikaaoksen keskelle. Matka majataloon on mahdoton, eikä heidän auta muu kuin hakeutua lähimpään asumukseen suojaan. He päätyvät Hallerumin tilalle, jossa vastaanotto ei ole erityisen lämmin. Heidän annetaan tietystijäädä odottamaan myrskyn ohimenoa, joka tuntuu kestävän ikuisesti. Talon väellä on keskenään valtavasti kahinaa, ja riitoja syntyy tuon tuostakin.kaiken lisäksi talossa majailee myös tuhopoltoista epäilty mies. Kun sitten yksi vieraista löytyy kuolleena, alkaa tilanne tuntua entistä vaarallisemmalta. 

"Nyt he olivat keskellä autiota maisemaa, jossa ei ollut ainoatakaan rakennusta muutamaa tuulimyllyä lukuun ottamatta, ja nekin vähät katosivat lumimyräkkään. Volkswagenia riepotteleva tuulenpuuska sai Lilly-tädin kirkaisemaan."s.15

Murha sydänyöllä on Hannah Lönn -dekkarisarjan kolmas osa.

Edelleen jaksaa viehättää tarinat, joissa ihmiset jäävät lumimyrskyn vangeiksi. Tällä kertaa poispääsyä ei ole kartanomaiselta tilalta, jonka lumi saartaa täysin. Sähköt menevät, samoin puhelinyhteys. Eletään vuotta 1957. Tunnelma on hyytävä. Taloon vangeiksi jääneillä on keskenään todella huonot välit, eikä draamasta ole puutetta. 

Tämä noin kuusisataa sivuinen dekkarinjärkäle tarjoaa rauhallisesti etenevän mysteerin, jossa pysähdellään pitkiksi ajoiksi luomaan ja tutkimaan hahmojen välisiä jännitteitä. Suurin osa taloon jääneistä vieraista ovat varsin ikäviä tyyppejä, joista ei ole helppo pitää. Kirjan hidas tempo ei haittaa, sillä teksti on sujuvaa, arki lumimyrskyn keskellä kiinnostavaa ja hahmokaarti monipuolinen. Pitkin tarinaa myös tapahtuu kiinnostavia ja yllättäviä käänteitä.

Murha sydänyöllä nousikin omaksi suosikikseni tästä sarjasta. vaikka syyllisenkin arvasin paljon ennen loppua. Lumimyrsky ja tietysti joulu kun saavat minut helposti pitämään tarinasta. Lämminhenkistä joulutunnelmaa ei tietystikään voi odottaa tämän porukan kanssa tällaisessa tilanteessa, mutta pidin siitä miten joulu silti tuotiin mukaan tarinaan. Perheen jouluperinteet, ja pienten jouluisten asioiden toteutus, vaikkakin melko koomisesti onnistuneina olivat mukava lisä. 

Murha sydänyöllä, (Inferno i snö, 2021)

Bazar

Suom. Katariina Kallio

s.603

Stephanie Garber: Ikuisen rakkauden kirous

 

Evangeline Fox on saanut elämän, josta on aina unelmoinut. Hän on viimein satujen prinsessa, naimisissa upean prinssin kanssa, kotinaan upeaakin upeampi linna. Mutta miksi kaikki sitten tuntuu niin väärältä? Aivan kuin jokin hänen sisällään yrittäisi sanoa jotain tärkeää? Evangelinen aviomies sen sijaan on varma, että juuri näin asioiden kuuluukin olla, ja on valmis tekemään mitä vain, jotta asiat myös pysyvät niin. On siis raivattava tuo ärsyttävä, asioita vaikeuttava Hertta prinssi pois tieltä. Ikuisiksi ajoiksi. 

"Jousimies nykäisi hänet vaivattomasti hataran köysikaiteen viereen ja taivutti hänet sen yli niin että hänen hiuksensa riippuivat kuohujen yllä. Hänestä tuntui, että huusi hän tai ei, Jousimies saattaisi viskata hänet jokeen vain nähdäkseen hänen putoavan."s.92

Ikuisen rakkauden kirous on Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian päätösosa.

Olihan tämä nyt upea päätös upealle trilogialle, vaikkei toisen osan tasolle yltänytkään. Tämän trilogian kaikki osat ovat kuin satukirjoja, joiden sadut ovat täynnä kauniita ihmisiä, vaatteita ja linnoja. Juonet sen sijaan pursuavat juonittelua, valehtelua, hirvittäviä tekoja ja hirviöitä. Tarunhohtoiset metsät juonittelevat hyväuskoiset kulkijat pyörryksiin, kehenkään ei voi luottaa, ja kirouksia tunnutaan langettavan heppoisin perustein suurien tunteiden vallassa. 

Kirjaan mahtui valtava määrä juonenkäänteitä, suuria tunteita, ja sadunhohtoista rakkautta. Ihan en pitänyt tästä päätösosasta kuitenkaan yhtä paljon kuin muista sarjan osista, sillä Evangelinen ongelmien takia Hertta prinssiä oli kirjassa liian vähän, vaikka hänen hetkensä olivatkin sitten tuttua kutkuttavaa ihanuutta. Eniten häiritsi juonen poukkoilu, sillä tässä hypittiin tilanteesta toiseen hurjaa vauhtia. Toimintaa siis riittää, omaan makuuni hitusen liikaakin, sillä se oli sellaista paikasta toiseen juoksemista. 

Tästä pienestä valittamisesta huolimatta pidin tästäkin osasta valtavasti.

Ikuisen rakkauden kirous, (a Curse For True Love, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Kaisa Kattelus

Karttakuva: Virginia Allyn

s.310

Petja Lähde: Yksi neljästä

 

Vanhempi rikoskonstaapeli Terhi Nuora selvitttää kollegoineen kuolemia, jotka eivät alkuun vaikuta rikoksilta, mutta joista alkaa löytyä kummallisia ykistyiskohtia. Terhin on saatava kokoon oikeita todisteita, sillä pelkän tunteen perusteella ei rikollisia saada telkien taakse. Kotonakin on meneillään monenlaista, kun Terhin parikymppinen poika alkaa kysellä isästään.

"Malmin keskusta näyttää asutulta teollisuusalueelta. Kerrostalot seisovat siellä likaisina ja laatikkomaisina kuin ylisuuret kontit. Tämä on Suomen suurimpia lähiöitä ainakin asukasluvultaan. Malmille pitäisi operoida nuorennusleikkaus."s.152

Yksi neljästä aloittaa Helsinkiin sijoittuvan Terhi Nuora -dekkarisarjan.

Kirja esittelee joukon hyvin erilaisia hahmoja, on syrjäytyneitä, rikkaita, köyhiä, kodittomia, mutta kaikkia tuntuu yhdistävän sellainen tasaisen paha mieli. Kellään ei tässä tarinassa tunnu menevän kovin hyvin. Niilläkin joilla periaatteessa menee hyvin, on kovin synkkä ajatusmaailma. Kaikkien omallatunnolla tuntuu olevan paljon kuraa, eikä tunnelma ole piristävä missään kohtaa tarinaa. 

Omaan makuuni tämä onkin liian harmaa tarina. Terhi on suurimman osan ajasta äänessä, mutta en oikeastaan pidä hänestä ollenkaan. Huonot vitsit ja synkät ajatukset, kaipaan dekkareihini hiukan iloisempaa meininkiä. Mutta suosittelen lukijoille, joita kiinnostaa tällainen synkempi tarina, jossa juuri kellään ei mene kummoisesti.

Pidin kirjan lyhyistä ja ytimekkäistä luvuista, joten kun kirjan tarinaan pääsi sisään, sujui sen lukeminen vauhdilla.

Yksi neljästä

Gummerus, 2024

s.303

Sini Helminen: Sysi

Seela ja Halla ovat opiskelijoiden pikkujouluissa. Tunnelma on railakas, kunnes yksi juhlijoista löytyy kuolleena. Tässä ei vielä ole mitään erityisen huolestuttavaa, mutta kun opiskelijoita alkaa kuolla enemmänkin, alkaa Seelaa ja Hallaa epäilyttää. Kyseessä ei sittenkään taida olla aivan luonnolliset voimat. Kun yksi kuolleista ilmestyy vaatimaan Seelalta ratkaisua tilanteeseen, on viimeistään aika myöntää tosiasiat ja selvittää tapaukset, vaikka se vaatiikin monenlaisia toimia, kuten soluttautumista larppi-piireihin.

"En ole vielä tottunut Helsingin talven paljauteen, siihen että marraskuu vain jatkuu ja jatkuu, eikä talvi käväise kuin piipahtamassa ihan kuin vain kiusallaan muistuttaakseen siitä, mitä voisi olla."s.52

Sysi on Lujaverinen -trilogian toinen osa. Tämä urbaania fantasiaa tarjoava kirja, jossa kummitukset ja kuolema on päähenkilöille normaalia arkea, on edeltäjäänsä synkempi. Huumori ja hulvattomat hetket, joita ensimmäisessä osassa riitti, on nyt aivan minimaalista. Kyllä sitä tästäkin hieman löytyy, mutta tunnelma on selkeästi vakavampi läpi kirjan. 

Tällä kertaa tarinaa nähdään Seelan lisäksi myös Hallan näkökulmasta, mikä on kiinnostava lisä, sillä hänen vähintään erikoinen elämänsä ansaitsee päästä suureen rooliin. 

Kirjassa on täysin uusi mysteeri selvitettäväksi, joka kulkee mukavasti monimutkaisten ystävyyssuhteiden, ja vielä monimutkaisemman rakkaustarinan ohella. Eniten pidin juoneen upotetuista larppaustapahtumista, sekä arjesta Sepon hautaustoimistolla. 

Syyllisen arvasin aikaisessa vaiheessa, mutta syitä tekoihin en, joten juoni pysyi silti kiinnostavana. Lopun tapahtumat olivatkin sitten yllättäviä, ja lupailevat kiinnostavaa päätösosaa.

Sysi

Myllylahti, 2022

Kansi: Karin Niemi

s.320

Iiris Leimu: Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia

 

Melinda on jo saavuttanut monia haaveilemiaan asioita. Hän on kasvanut vaatimattomissa oloissa, yksinhuoltajaäidin kasvattamana, mutta ei ole antanut sen määritellä itseään, vaan on taloudellisestikin menestynyt. Kun työpaikalla sitten alkaa olla tukalaa eräiden kollegoiden takia, kaipaa Melinda hieman rentoutumista. Hänen ystävänsä järjestää heille mukavan maalaisloman, jonka kaupungissa viihtyvä ja luksuksesta nauttiva Melinda ottaa vastaan epäröiden. Maaseudulla Melinda tapaa komean Aaronin, mutta olisiko kuitenkin parempi omien suunnitelmien kannalta vain tapailla kaupungissa viihtyvää rikasta yritysjohtajaa?

"Kello oli vasta kahdeksan, mutta häntä väsytti. Oman puolensa pitäminen oli kuluttanut voimia. Seuraavana päivänä edessä saattaisi olla sama tilanne. Hän kyllä selviäisi siitä, mutta käyttäisi voimavaransa mieluummin töihin."s.18

Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia on syksyinen hyvän mielen kirja, jonka tarina kulkee syyskuulta jouluun saakka. 

Pidin kirjan alkupuoliskosta, jossa Melindaan tutustuttiin arkisten askareiden kautta, työpaikalla ja ystävän seurassa. Alkuun mahtuu paljon ihanan leppoisia hetkiä, jotka ovat täynnä itsensä hemmottelua, tuoksuvia kurpitsalatteja, kamomilla teetä, sekä pohdiskelua työpaikan ongelmista. Syksyisiä ja talvisia kelejä ja maisemia kuvataan myös kauniisti. Kommellukset maaseudulla viihdytti, ja tietysti laamat.

Kirjan loppupuolen juonenkäänteet eivät sitten olleet enää niin viihdyttäviä. Tunnelmasta tuli raskaampi, lempeät hetket jäivät unholaan, ja vaikka olin toki aika varma, mihin suuntaan tarina lähtee lopulta menemään, oli silti aika tuskaista lukea tuota Melindan epäröivämpää vaihetta siitä, mitä hän haluaa. Etenkin kun kirjaan tuotiin niin selkeästi inhottava hahmo, että oli hyvin vaikea nähdä, miksi niin järkevä Melinda edes harkitsi asiaa, tuntui kuin hänen koko persoonallisuutensa olisi hetkeksi muuttunut. 

Viimeiset pari lukua kuitenkin muistutti taas alun mukavista hetkistä, ja viihdyin niiden parissa mainiosti. Kirjan loppu oli myös söpö vauhdikkaine tilanteineen. 

Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia

Lind&Co, 2023

Kansi ja taitto: Markus Paajala

s.221