Laura Suomela: Kiss my juhannus

 

Eetu aikoo viettää juhannusta tyttöystävänsä Alisan, ja kavereidensa Lassin ja Suvin kanssa, mutta tylsää siitä on tulossa, sillä heillä ei ole kunnollista paikkaa juhlia. Mutta sitten Eetu uskoo pelastaneensa koko juhannuksen, sillä hän löytää viime tingassa netistä vuokramökin, ja vielä törkeän halvalla. Edessä onkin siis luksusloma upeissa oloissa. Vielä on löydettävä kuski, niinpä porukkaan otetaan mukaan täysiikäinen kaveri, josta porukan tytöt eivät ole riemuissaan. Eikä se mökkilomakaan ihan suunnitelmien mukaan mene.

"Eetu näyttää kuvia Apple Gardenista: punainen söpö mökki, kiva pihapiiri ja kaunis järvimaisema. Aivan täydellinen paikka viettää juhannusta."s.14

Kiss my juhannus on täydellistä luettavaa näin juhannuksen aikaan. Se on muutenkin oikein onnistunut kesäkirja. 

Kirjassa kuvataan nuorten elämää uskottavasti. Se kuvaa juurikin tämän hetken elämää ja juttuja, kuten artisteja, somea sun muuta. Dialogit ovat myös uskottavalla puhekielellä kirjoitettu. Toimiva nuortenkirja siis, mutta en tiedä miten hyvin tämä kestää aikaa kaikkine näine yksityiskohtineen, jotka voivat esimerkiksi kymmen vuoden päästä olla ihan outoja juttuja uusien nuorten silmissä. Mutta muuten kirjan juoni kestää kyllä aikaa ja samat jutut naurattavat ja koskettavat vuodesta toiseen. 

Minä nautin kirjan jokaisesta sivusta. Sujuvasti kirjoitettu tarina, jossa ehtii tapahtua paljon. Hauskaa oli, ainakin lukijalla, vaikka nuoret itse tuskailivatkin ongelmiensa parissa. Etenkin eräs ruohonleikkuri kohtaus, sekä vuokraisäntä Kalevi näkyi niin elävästi silmieni edessä, että naurattaa vieläkin niitä kuvitellessani. Oli kirjassa kaiken hauskan keskellä myös tärkeitä, vakavampia aiheita, joista on varmasti paljonkin vertaistukea nuorille ja vaikka vanhemmillekin lukijoille, kuten ylisuorittamista ja monia muita aiheita. 

Kiss my juhannus

Karisto, 2022

Kansi: Saara Helkala

s.149

Merja Jalo: Juhannustaikaa

 

Nummelan ponitallilaiset lähtevät juhannuksen aikoihin kesäleirille. Peurajärven leirikeskus maaseutumaisemineen houkuttelee kaikkia, ja viimein ihana matka voi alkaa. Tytöt odottavat innolla juhannustaikoja, mutta kun huhut uutta morsianta etsivästä kuolleen patruunan haamusta alkaa levitä, alkaa tyttöjä hiukan pelottaa.

"Taas rasahti! Aivan kuin jotain olisi vierinyt alas kattoa. Pitäisikö herättää Kikka tai joku muu tytöistä? Yön hiljaisuudessa kaikki äänet kuuluivat voimakkaampina."s.24

Juhannustaikaa kuuluu Nummelan ponitalli -hevoskirjasarjaan, mutta se toimii hyvin myös näin itsenäisenä kirjana. Ei siis ole välttämätöntä lukea kaikkia kahdeksaakymmentäkahdeksaa aikaisemmin ilmestynyttä osaa ennen tätä. :D

Juhannustaikaa on taattua ja tuttua Nummela tyyliä. Eli hevosia kesäisissä maisemissa, kun jälleen lähdetään uudelle leirille. Matkalla tietysti sattuu ja tapahtuu valtavasti kaikkea, suurimmaksi osaksi hauskoja juttuja, mutta pikkusen jännitystäkin mahtuu mukaan. Sitten tietysti katsellaan Repeä aivan rakastuneena ja mietitään tuon niin taitavan hevospojan suutelemista.

Juhannus on ihan mukavasti esillä kirjassa, ja sitä minä tältä kirjalta nyt eniten odotin. On juhannuskokkoa ja taikoja, vaikka tunnelma ei ehdi kovin taianomaiseksi kaiken kohelluksen keskellä. Kirja onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun. Muutenkin kirja on nopea-, ja helppolukuinen. 

Juhannustaikaa

Mäkelä, 2019

Kansi: Iiris Kallunki

s.125

Sofia Pekkarinen: Luna 2.0

 

Luna on kyllästynyt elämäänsä. Krapula vaivaa turhan usein, erosta selviäminen on vaikeaa, jenkkakahvatkin tuntuvat valtavilta. On aika aloittaa elämässä uusi luku ja aloittaa projekti Luna 2.0. Luna aikoo häikäistä itsensä, sekä kaikki muut tekemällä itsestään täydellisen. Pian hän saakin elämästään aivan Instagram kelpoista materiaalia, kun salitreenit, ja terveelliset eväät alkavat täyttää arkea. Mutta vaikka kuvat ovat upeita, onko uusi elämä sittenkään niin hohdokasta, vaikka vierellä kulkisikin se salin upein mies?

"Kirrevihkossani oli jo listattuna projektin tavoitteet: vuoden loppuun mennessä minulla olisi sixpack belfiekelpoiset pakarat, gluteiiniton vegaaninen maidoton terveellinen ruokavalio sekä 2000 200 uutta Instagram-seuraajaa (joista yksi, se merkittävin, olisi tietysti fitanton94)."s.77

Luna 2.0 sukeltaa ulkonäkökeskeiseen arkeen. Luna on nuori nainen, joka ei vielä tarkalleen tiedä mitä elämältään haluaa, mutta nyt hän aikoo ainakin päästä loistokuntoon, ja saada paljon tykkäysiä Instagram-julkaisuilleen. Kirjassa keskitytään pitkään ja tarkasti ulkonäköpaineisiin, syömiseen ja treenaamiseen.

Kirja on hyvin kirjoitettu, ja sitä lukee mielellään. Aihekin on tärkeä, se muistuttaa siitä, miten elämästä pitäisi osata nauttia ilman kokoaikaista ulkonäköpainetta, ja miten siellä somessa tosiaan ei kannata uskoa aivan kaikkea näkemäänsä, saatikka sitten verrata itseään kaikkiin muihin. Nämä asiat tuodaan esiin Lunan kautta, joka ei aivan sisäistä tätä tärkeää asiaa varsinkaan kirjan alussa, vaan päätyy juurikin vertailemaan itseään ja yrittää tehdä itsestään täydellisen aikamoisella rääkillä. 

Luna onkin välillä niin raivostuttava päähenkilö, että tekisi mieli mennä ravistelemaan häntä, sillä lukijahan näkee kirjaa lukiessa huomattavasti selkeämmin nuo huonosti kohtelevat miehet ja tuon uuden elämän varjopuolet. 

Pidin kirjasta ja sen tarkkanäköisistä huomiosta, mutta välillä ulkonäkökeskeisyys ja siitä johtuva ahdistava pahaolo, joka kirjasta huokui alkoi riittää. Kirjassa käy nopeasti oikein hyvin selväksi, että vaikka näyttäisit miltä, jonkun mielestä sinussa on aina parannettavaa. Eli vaikka kyseessä on kevyt kirja, joka vitsikkäästikin kulkee eteenpäin, on se kaikkine ulkonäkökommentteineen välillä myös hitusen raskas. 

Luna 2.0

Tammi, 2021

Päällys: Eevaliina Rusanen

s.344

Henning Mankell: Italialaiset kengät

 

Frederik Welin on eläkkeellä oleva entinen kirurgi. Hän on erakoitunut ulkosaaristoon. Saarellaan hän asuu koiran ja kissan kanssa, tavaten vain silloin tällöin postia tuovaa Janssonia. Takana on elämä, jossa riittää muisteltavaa, eikä kaikki muistot suinkaan ole mukavia. 

Kun eräänä päivänä Frederik sitten näkee meren jäällä rollaattoriin nojaavan naisen, tulvii muistoja mieleen entistä enemmän. Nainen on tuttu menneisyydestä, ja nyt on aika kohdata kaikki menneet virheet ja pidettävä kauan aikaa sitten annetut lupaukset. 

"Menin laiturille ja venevajaan. Köysien ja taljojen varassa riippui soutuvene. Se muistutti rannalle ajautunutta jättimäistä kalaa. Venevajassa haisi tervalta. Täällä saarilla lakattiin jo aikoja sitten käsittelemästä kalastusvälineitä ja veneitä tervalla, mutta minulla on jäljellä muutama purkki, jotka avaan silloin tällöin tuoksun takia."s.48

Italialaiset kengät johdattaa lukijan ulkosaaristoon, jossa päähenkilö muistelee paljon menneitä. Miljöö on kaunis, mutta karu. Jonkin verran seikkaillaan myös muualla, mutta pääosin kirja sijoittuu tuonne saarelle. 

Hahmoja kirjassa ei ole liiaksi, onhan päähenkilö sentään erakko, mutta kirjaan päässeet hahmot ovatkin sitten kaikki hyvin omalaatuisia. 

Kirjan tunnelma on kaihoisa ja kummallinen. Frederikin muistellessa menneitä, kertyy niistä kaiken aikaa painavampi taakka. Kaiken sen keskellä hän on päättänyt lähteä saarelleen, mutta niin kuin lukija saa huomata, tuo painolasti on seurannut perässä. Kyllähän kirjassa tapahtuu paljon ihan nykyajassakin, mutta lopulta kun miettii niin paljon tapahtui vain menneiden asioiden takia. Kirja kertookin suuresti siitä, kuinka päähenkilö viimein kohtaa menneisyyden haamut joiden takia hän ei oikeastaan ole enää päässyt eteenpäin. 

Kummallisen tunnelmasta tekee pienet erikoiset yksityiskohdat, jotka kirjassa ovat mainittu kuin täysin jokapäiväisinä asioina. Itse kummastelin moniakin asioita, kuten muurahaispesää talossa. Omalaatuiset hahmot tekivät myös osansa. 

Kirjaa oli mukava lukea. Kaunis teksti vei mennessään. Pohdiskelevaa elämää, muisteluita ja jänniä tapahtumia oli sopivassa suhteessa. 

Italialaiset kengät, (Italienska skor, 2006)

Otava, 2007

Suom. Laura Jänisniemi

s.411

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 

Konkurssi ajaa Pollyn yhä kauemmaksi miehestään, jonka kanssa suhde on viime aikoina muutenkin ollut aika kurja. On aika muuttaa kauas pois vanhan elämän ääreltä ja aloittaa jotakin uutta. Polly löytää siihen täydellisen paikan kun hän vuokraa ränsistyneen asunnon Cornwallissa sijaitsevalta saarelta, jonka elämää vuorovesi säätelee. Hän tarttuu vanhaan lempiharrastukseensa, leipomiseen. Pikku hiljaa siitä kehittyy hänelle harrastuksen lisäksi ammatti.

"No niin. Polly ottaisi päivän kerrallaan. Joskus hän oli suunnitellut elämäänsä vuosiksi eteenpäin ja tässä nähtiin, mitä siitä seurasi. Kaikki liiketoimintasuunnitelmat ja elämän tavoitteet olivat tiessään. Koskaan ei tiennyt, mitä seuraavan oven takana odotti. Hän tiesi kuitenkin, mitä oli hänen oman uuden etuovensa takana - kauhea sotko, joka vaati pikaista toimeen tarttumista."s.53

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua on ensimmäinen osa Beach Streetin leipomo -sarjasta.

En käsitä miten olen voinut pitää näin ihanaa kirjaa lämmittämässä hyllyä jo näinkin pitkään. Jo nimi on niin suloinen, ja majakat kiehtovat. 

En ole aiemmin lukenut mitään Colganilta ja kesti pitkään päättää mitä sarjaa haluan aloittaa ensimmäisenä. Päädyin tähän leipomo -sarjaan, vaikka se kirjakauppa -sarjakin kuulostaa täydelliseltä. 

Tämä on juuri täydellinen kirja minun makuuni, aivan viiden tähden lukukokemus. Rakastan tarinoita uusista aluista, etenkin jos ne eivät ole liian helppoja, eikä kaikki suju ruusuilla tanssien. Onhan tässäkin paljon sellaista, että asiat sujuvat hyvin ja ilman suuren suuria esteitä, mutta niitä esteitä on sopivassa suhteessa. Lisäksi kaiken keveyden keskellä on myös synkempää sävyä. 

Ehdottomasti parasta kirjassa on tunnelma. Pienen kylän, ränsistyneen asunnon ja kaikki kylässä asuvat ihmiset voi nähdä selkeästi silmiensä edessä kirjaa lukiessa. Mahtava nojatuolimatka siis merenrantakylään, jossa ihmiset ovat tottuneet elämään yhdessä meren kanssa. Leipää tätä lukiessa tekee kyllä kovasti mieli lähes koko ajan, mutta onpahan helppo valita herkut seuraavaa osaa varten. 

En tiedä jäinkö varsinaisesti kaipaamaan jatkoa, kun kirja loppui. Ei tämä sellaista välttämättä kaipaisi, mutta aion kyllä mielenkiinnolla tarttua myöhemmin jatko-osiinkin. Pollyn elämässä päästin aika pitkälle, enkä jotenkin osaa kuvitella mitä kaikkea haluaisin kuulla lisää, mutta jos tunnelma on muissakin osissa yhtä kaunis, niin olen iloinen jokaisesta jatko-osastakin. 

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua, (The Little Beach Street Bakery, 2014)

Gummerus, 2021

Suom. Paula Takio

Kannen suunnittelu: Hanna Larsson

s.406

Matti Remes: Tappotanssi

 

Ruben Waara on saapunut helteiseen Hankoon tapaamaan sinne muuttanutta tytärtään. Mukavat kesäpäivät muuttuvat kuitenkin nopeasti leppoisista kamaliksi, kun rannalta löydetään ruumis. Ruben joutuu tietysti keskelle kaikkea tätä ja löytääkin itsensä pian tutkimasta tapausta. 

"Lintu lauloi ikkunan edessä olevassa puussa, Waara ei tunnistanut sitä. Hän mietti kuinka monta ihmistä huoneessa oli yöpynyt vuosien varrella. Minkälaisia he olivat olleet ja mitä tehneet? Rakastaneet, pettäneet, jättäneet?"s.21

Tappotanssi aloittaa Hankoon sijoittuvan Ruben Waara -dekkarisarjan.

Minun matkani Ruben Waaran kanssa on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Jo ennen blogia luin muutamia tämän sarjan kirjoja ja pidin niistä. Sitten ne jäi. Melkeen viisi vuotta sitten palasin taas Rubenin matkassa Hankoon ja luin Regatan, josta en liiemmin innostunut. Nyt päätin kuitenkin lukea mistä kaikki alkoi, eli viimeinkin sarjan ensimmäisen osan. Nyt minäkin tiedän mistä menneistä tapahtumista noissa jatko-osissa on niin kovasti vihjailtu.

Ei tämä Tappotanssi minua vienyt mennessään. Hanko on kaunis paikka, mutta ei pääse minusta oikein oikeuksiinsa tässä kirjassa. Kuvailua on aika vähän, ja dialogia paljon. Tämä oli sellainen perus dekkari, jonka murhaaja on unohtunut jo seuraavana päivänä. Niin minulle käy suunnilleen kaikkien dekkareiden kanssa, muutaaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tästä kirjasta vaan harmillisesti ei taida jäädä mitään muutakaan mieleen. Ihan mukavahan tätä oli lukea, eikä sivujakaan ole liikaa, joten asiaa ei pitkitetä, mutta mitään erikoista tai mieleenpainuvaa ei ole tarjolla. Rubenkaan ei ole suosikkihahmoni, eikä hänen elämänsä herätä minussa suurta kiinnostusta.

Ruben ehtii häärätä kirjan aikana kaikenlaista. On naisia ja tappeluita. Hän tunkee itsensä niin syvälle tutkimuksiin, että juoni muuttuu välillä aikamoiseksi toimintaseikkailuksi. Monesti mies on lähellä kuollakin, mutta matka jatkuu. Jotenkin Rubenista tulee mieleen Markku Ropposen kirjoista tuttu Kuhala.

Tappotanssi

Tammi, 2003

Kansi: Markko Taina

s.256

Eva Frantz: Tästä pelistä pois

 

Vanhempi konstaapeli Anna Glad on uuden elämänvaiheen kynnyksellä, sillä äitiysloma lähestyy. Viimeiset työkuukaudet ovat täynnä tehtävää. Anna saa tutkittavakseen parikin omituista tapausta. Kaupunkiin suunnitellaan uutta upeaa pyörätietä, mutta hankkeen edessä seisoo erakoitunut Börje Bohman, joka ei aio väistyä talostaan. Kun mies sitten katoaa, alkaa näyttää siltä, ettei tämä ole lähtenyt vapaaehtoisesti. Samaan aikaan eräs äiti kurkkaa lastenvaunuihinsa ja huomaa jotakin kamalaa. 

"Hän oli aina yrittänyt olla avoin uusille ideoille ja suhtautua myönteisesti kaikkeen, joka antaisi kaupungille nostetta. Mutta kun hän katsoi taas jääkiekkotähti Samuel Lindbergin kammottavaa asumusta, hän tunsi suupieltensä kääntyvän alaspäin."s.29

Tästä pelistä pois on kolmas osa Anna Glad -dekkarisarjasta.

Tämä on kyllä aivan loistava dekkarisarja, yksi lemppareistani. Tässä on kaikkea mitä dekkarilta toivon. Sujuvaa, arkista kieltä, Paljon hahmojen arkielämää ja draamaa, sekä tietysti koukuttavia rikoksia, mutta ei liikaa poliisityön kuvausta. 

Olin koukussa ensimmäiseltä sivulta lähtien, enkä olisi halunnut keskeyttää lukemista lainkaan. Kaikilla hahmoilla on jälleen monenlaista meneillään ihan arkielämässä, näitä juttuja oli kiinnostava seurata, mutta myös rikokset olivat jänniä. Tässä kirjassa rikokset selviävät sopivan pikkuhiljaa. Lukijalle tarjotaan paljon vihjeitä, ja huhhu miten paljon ehtisinkin arvailemaan ja jännittämään, että näinkö tässä nyt käy. Silti jännitys pysyi loppuun asti, vaikka monenlaista olikin ehtinyt jo arvailla. Kaikkein parasta on, että lukijalle viljellään vihjeitä myös sellaisesta jääkiekkoilijan yksityiselämään liittyvästä draamasta, joka ei varsinaisesti edes paljastu, mutta lukija voi sitten itse pohtia, että oliskohan nyt näin päässyt käymään...

Ihan pienen pientä moittimisen aihetta toki löytyy, sillä minua on alkanut jo aikoja sitten kyllästyttää dekkareiden toistuva tapa, jossa loppuratkaisuun haetaan jännitystä, sillä että poliisi tunkee itsensä väkisin vaaralliseen tilanteeseen, yleensä yksin, ilman puhelinta ym... Toki se johtaa jännittävään tilanteeseen, mutta silti se keino alkaa toistaa itseään. 

Tästä pelistä pois, (För han var redan dö, 2020)

S&S, 2020

Suom. Ulla Lempinen ja Arja Kantele

Kansi: Emma Strömberg

s.383