Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki

Jenny Levinillä menee hyvin. Hän on päässyt etenemään nopeasti pitkälle malliurallaan ja on nyt yksi huippumalleista. Hän on saanut poikaystäkseen tunnetun muotikuvaajan Markus Sandbergin. Kun hän sitten löytää yöllisellä retkellään Markuksen pahasti pahoinpideltynä, alkaa asiat yllätten menemään huonompaan suuntaan.
Komisario Anders Knutas tutkii tapausta kollegoidensa kanssa ja saa huomata mallimaailman karun puolen. Entinen malli Agnes kärsii anoreksiasta sairaalassa, kun taas toinen malli on lähtenyt mieli maassa kotimaahansa. Muotimaailman työntekijöillä tuntuu olevan paljon vihamiehiehiä, joten jutun selvittäminen  on vaikeaa.

Vaarallinen leikki on kahdeksas osa Mari Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Vaarallisessa leikissä päästiin tutustumaan mallimaailmaan kahdesta eri suunnasta. Oli Jenny, jolla meni hyvin ja kaikki oli ihanaa, sekä Agnes, johon malliura jätti syvät henkiset arvet. Mallimaailmasta oli mielenkiintoista lukea.

Minä petyin vähän tähän kirjaan, sillä odotin taas mielenkiintoista murhaajaa, jonka ajatusmaailmaan päästäisiin pikkuhiljaa sisälle, mutta murhaaja jäi erittäin kaukaiseksi. Loppuratkaisu oli muutenkin hieman kummallinen, mutta se johtui varmaan juurikin murhaajan etäisyydestä, sillä hänen motiivejaan oli vaikea käsittää tietämättä hänestä mitään.
Agnes nousi omaksi suosikikseni kirjassa. Hänen tarinansa oli tavallaan koskettava.

Vaarallinen leikki on nopeaa ja kevyttä luettavaa, mutta ei tarinallaan yllä mielestäni aiempien osien tasolle.


Vaarallinen leikki, (Den farliga leken, 2010)
Otava, 2013
Suom. Jaana Nikula
s. 382

Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö

Dakota Walker on 18-vuotias. Hän yrittää tehdä koulun ohella töitä äitinsä perustamassa lankakaupassa. Hänen äitinsä Georgia ei kuitenkaan enää elä ja kauppa herättää Dakotassa kipeitä muistoja rakkaasta äidistä. Neulontakerho, jonka Georgia yhdisti, pitää yhä yhtä ja he ovat suuri apu Dakotan elämässä.  Kaikki neulontakerhon naiset pohtivat elämänsä valintoja, onneksi heillä on tukenaan toisensa.
Suurin osa kerholaisista lähtee Italiaan töiden, rakkauden tai muun syyn vuoksi, joten neulontakerhon kokoontumiset saavat jäädä kesäksi.

Lankakaupan tyttö on Lankakauppa -trilogian toinen osa.
Viimeinkin sain luettua tämän sarjan loppuun, vaikka täysin väärässä järjestyksessä. Muiden osien lukemisestakin oli taas niin paljon aikaa kulunut, että tämän kirjan henkilöiden muistaminen tuotti vaikeuksia. Aika pian pääsin kuitenkin perille siitä, kuka oli kuka.

Tässä osassa lankakauppa ei mielestäni ollut yhtään niin suuressa osassa, kuin muissa kirjoissa ja jotenkin jäin kaipaamaan sitä lämmintä pikkuputiikin tuntua mikä tästä kirjasta puuttui.
Tämä osa oli muutenkin mielestäni trilogian huonoin, sillä alku oli hidas ja kangerteleva ja juoni tuntui lähtevän kunnolla rullaamaan vasta hyvän tovin kirjaa luettua.
Loppuosa kirjasta olikin sitten huomattavasti parempi ja Italia oli kiva lisä juoneen, vaikka suuria yllätyksiä kirja ei tarjonnut.

Myös tästä kirjasta löytyy lopusta neulontaohje, sekä muutama resepti, kuten aiemmistakin osista.


Lankakaupan tyttö, (Knit Two, 2008)
Gummerus
Suom. Päivi Pouttu-Deliére
s. 470

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Noria on teemestarin tytär ja pian valmis teemestari itsekin. Ei ole kuitenkaan helppoa olla teemestari maailmassa, jossa vesi on loppumassa. Maailmalla soditaan ja jokaista valvotaan. Vettä saa vain pienen määrän ja ihmiset kärsivät. Vesirikoksesta rangaistaan pahimmalla tavalla, eikä Norian elämää helpota tieto suuresta salaisuudesta, jota teemestarien tulee varjella.
Teemestarin kirja sijoittuu kauas tulevaisuuteen ja maailmaa on muuttanut ilmeisesti ilmastonmuutos, sekä öljystä käyty sota.

Pidin Teemestarin kirjasta paljon. Aihe on mukavan erilainen ja ajatuksia herättävä. Tapahtumat sijoittuvat kuitenkin vain muutamien satojen vuosien päähän ja on aika pelottava ajatus, että maailma muuttuisi niin paljon, niin lyhyessä ajassa. Ehkä kirjan on tarkoitus herätellä ihmisissä ajatuksia siitä, millaisia valintoja tekee maailman vuoksi.

Lukijalle jätetään tilaa omille olettamuksille ja arvailuille, mitä on tapahtunut ja millaiselta maailma näyttää, sillä kaikkea ei selitetä tarkasti, vaan kevyesti, niin että mielikuvitus herää.
Teeseremoniat tekevät poikkeuksen, sillä niitä kuvaillaan tarkasti. Ne ovatkin iso osa kirjaa ja aihe on kiinnostava, joten mielellään luin kuvailuja noista upeista seremonioista, kaikkine pienine ja suurine sääntöineen.

Teemestarin kirja on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista joita olen tänä vuonna lukenut.


Teemestarin kirja, 2012
Kustannusosakeyhtio Teos
s. 330
Kansi: Adam Johnson

Cecelia Ahern: Lahja

Lou Suffern on kiireinen mies. Hän tekee aina montaa asiaa samaan aikaan, eikä hänen vähäisestä vapaa-ajastaan liikene aikaa vaimolle ja lapsille.
Muutama viikko ennen joulua Lou päättää tehdä hyvän teon ja pysähtyy tarjoamaan kahvikupillista toimiston nurkalla kerjäävälle miehelle. Lou huomaa keskusteltuaan hetkisen miehen kanssa, että hän on hyvin tarkkasilmäinen. Lou tulee ajatelleeksi, että Gabesta voisi olla hyötyä työpaikalla, jotta hän saisi hankittua ansaitsemansa ylennyksen.
Pian Gabe työskentelee firmassa, mutta oliko tuntemattoman Gaben hankkiminen firmaan sittenkään hyvä idea. Mies kun tuntuu olevan jokapaikassa ja näkevän aivan kaiken.

Joka kerta, kun aloitan Cecelia Ahernin kirjan, yllätyn kirjailijan monipuolisuudesta. Jokaisella kirjalla, jonka olen häneltä tähän asti lukenut, on oma tyylinsä, eikä etukäteen voi paljoa tietää millainen seuraava kirja on.

Lahja on taianomainen, toiveikas, mutta surullinen kirja. Kirja on hyvä, mutta ei yllä parhaiden joukkoon Ahernin tuotannossa, sillä en pitänyt lopun eräänlaisesta yhteenvedosta.
Minusta yhteenveto tuntuu turhalta, sillä lukijalle käy selväksi kirjan edetessä kaikki mitä pitääkin. Lisäksi viimeinen luku, vei mielestäni arvoa upealta varsinaisen tarinan lopulta, johon kirjan olisi mielestäni voinut lopettaa. Itse koin kyllä koko Kalkkunapoikatarinan, joka kirjaan oli aseteltu varsinaisen tarinan lisäksi, todella turhaksi. Kirja olisi toiminut loistavasti, ilman tätä tarinaakin, joka teki vain ärsyttävästi selväksi, että tarinalla on opetus.

Jos kuitenkin unohdetaan kalkkunapoika kirjasta ja mietitään vain varsinaista tarinaa, en muuttaisi siitä mitään. Tapahtumia ei voinut ennalta arvata ja se teki lukemisesta mielenkiintoista ja koukuttavaa.


Lahja, (The Gift, 2008)
Gummerus
Suom. Terhi Leskinen
s. 372

David Safier: Happy family

Wünschmannien perhe on kriisissä. Äiti Emma on luopunut unelmistaan perheensä vuoksi ja pyörittää kituvaa lastenkirjakauppaa. Isä Frank tekee aivan liikaa töitä ja kipinä heidän välillään tuntuu sammuneen aikoja sitten. Perheen murrosikäinen tytär Fee kiukuttelee ja poika Max on sulkeutunut omiin oloihinsa.
Emma päättää vielä kerran yrittää korjata perheensä tilanteen raahaamalla heidät kaikki hirviöiksi pukeutuneina kirjanjulkistustilaisuuteen, mutta se ei suju ja he lähtevät kotimatkalle vielä huonomissa väleissä. Matkalla he kohtaavat noidan, joka muuttaa koko perheen hirviöiksi. He lähtevät yhdessä noidan perään saadakseen kirouksen purettua.

Happy familyn juoni ei kuulosta siltä, että kirja olisi minua varten kirjoitettu, mutta uskalsin silti koittaa, sillä olen lukenut David Safierin Huonon karman, joka oli niin hauska, että se oli luettava heti kokonaan. Happy family jatkoi samalla linjalla. Kirja on todella hauska, yksi niistä kirjoista, joita lukiessa saa nauraa.

Kaikki perheenjäsenet pääsevät kertomaan vuorotellen millaisia ajatuksia heidän päässään liikkuu, vaikka suurimman osan ajasta Emma onkin kertoja.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat pientä piristystä, tai muuten vain hauskaa luettavaa. Vakavasti tätä kirjaa on vaikea ottaa, vaikka perheellä paljon ongelmia onkin. Se vain sattuu olemaan hauskasti kirjoitettu. Safier on saanut minut ainakin vakuuttumaan Huonon karman ja tämän Happy familyn perusteella loistavista kirjoituslahjoistaan.


Happy Family, 2011
Bazar, 2012
Suom. Sanna van Leeuwen
s. 314

Agatha Christie: Lordin kuolema

Hercule Poirot saa pyynnön näyttelijättäreltä, joka on naimisissa Lordi Edgwaren kanssa. Tämä haluaa avioeron miehestään ja pyytää Poirotia puhumaan miehen kanssa. Poirot suostuu, mutta yllättyy, kun Lordi suostuu pyyntöön vastaanpanematta. Pian Lordi löydetään kuitenkin murhattuna, ja lady Edgware on pääepäilty, sillä tämä on tehnyt monelle selväksi haluavansa miehestään eroon keinolla millä hyvänsä. Poirot alkaa selvittää kiinnostavaa murhaa yhdessä kapteeni Hastingsin ja tarkastaja Jappin kanssa.

kirjan kertoja on kapteeni Hastings, joka kirjoittaa tapauksen omasta näkökulmastaan tapuksen selvittyä. Tämä kirjoitustapa tuokin kirjaan hauskuutta, kun Hastings ei aina aivan ymmärrä tuota omalaatuista, mutta teräväjärkistä Poirotia. Hän pystyy vain arvailemaan, mitä Poirotilla milloinkin on mielessään.

Tuttuun Christie tyyliin kirjasta löytyy selvät epäillyt, joista lukija voi alkaa arvuuttelemaan, ja pohtimaan kuka murhaaja on. Vauhdilla alkaa myös paljastumaan uusia johtolankoja, kun Poirotin pienet harmaat aivosolut tekevät tehtäväänsä.

Poirotin itserakas ja hauska olemus yhdistettynä jännittävään ja ennalta-arvaamattomaan juoneen takasivat taas hyvän kirjan, joka Lordin kuolema on.


Lordin kuolema, (Lord Edgware Dies, 1933)
WSOY, 1953
Suom. Eila Pennanen
s. 314

Scott Phillips: Jäätävää satoa

On jouluaatto vuonna 1979. Charles Arglist on asianajaja, jolla on noin 9 tuntia aikaa kulutettavanaan kotikaupungissaan, ennen kuin hänen täytyy lähteä sieltä lopullisesti, sillä hän on kavaltanut pomoltaan suuren määrän rahaa. Charles kiertää strippibaareja ja kaikenmaailman hämäräliikkeitä ja tapaa ystäviään ja tuttaviaan. Odottavan aika on pitkä, eikä se suju ilman ongelmia.

Kirja lähti kirpparilta mukaan hienon kannen takia, ja se olikin mukavaa vaihtelua, sillä tämän tyylisiä kirjoja en olekaan tainnut pahemmin lukea. Jäätävää satoa on lyhyt kirja, mutta tapahtumia ja vauhtia riittää alusta loppuun. Charles ja hänen ystävänsä ovat kovaksi keitettyjä liikemiehiä, jotka eivät pelkää laittaa porukkaa kylmäksi, jos he tulevat suunnitelmien tielle. Itse kuvailisin suurinta osaa hahmoista surkimuksisksi, sillä he eivät olleet kovin rakastettavia ihmisiä.

Jouluaaton tunnelma ei ole kovin jouluinen näiden hahmojen kanssa kulkiessa, mutta talvinen kyllä, ja lumimyrskyn tunnelmiin pääsi hyvin ajatuksissaan, näin kesälläkin.

Vaikka kirja oli hyvä, ei tälläiset "Kovaksi keitetyt dekkarit" ole minun suosikkejani, joten taitaa riittää, että näitä lukee jos sattuu vastaan tulemaan todella mielenkiintoisen näköinen kappale, niin kuin tämä.


Jäätävää satoa, (The Ice Harvest, 2000)
Arktinen Banaani, 2009
Suom. Pasi Punnonen
s. 221
Kannen maalaukset: Ossi Hiekkala