Oscar Hijuelos: Kuubalainen sydän

Lydia on Kuubasta New Yorkiin muuttanut nainen, joka aloittaa työnsä siivoojattarena rikkaiden kodeissa. Unelmissaan hänkin olisi vielä jonain päivänä taas rikas. Lydia kasvattaa lapsiaan ja yrittää saada heidät käyttäytymään etiketin mukaan. Tämä ei aina vaan tunnu olevan kovin helppoa ja Lydia kokee monia hienostoluonteista naista järkyttäviä tapauksia.

Kirjan tapahtumat sijoittuivat 50-80-luvulle, taisipa mukana ollu joku pätkä ihan 40-luvun lopustakin. Suurimmaksi osaksi kerrottiin Lydian elämästä New Yorkissa, mutta jotkin kirjan pätkistä kertoivat myös Kuuban ajoista.

Kuubalainen sydän vaikutti ensisilmäyksellä tunnelmalliselta ja kivan erilaiselta kirjalta, joten se päätyi luettavaksi. Kirja ei ollut kovin pitkä, mutta lukutahti hidastui samantien, kun kirjan aloitti. Kirja ei nimittäin järin vauhdikas ollut, mutta tunnelmallinen kyllä. Omalla tavallaan se oli hyvä kirja. Se oli elämäntarina Lydian tapahtumarikaasta elämästä. Tapahtumat eivät välttämättä kaikki ollut suuria ja huimia, mutta kuitenkin kiinnostavia.

Pidin kirjassa erityisesti siitä, miten ympäri tarinaa löytyi espanjan kielisiä lauseita ja sanoja, jotka toivat kirjaan sen aidon tunnelman. Ilman näitä kohtia, henkilöt olisivat todennäköisesti muuttuneet täysin erilaisiksi, mitä heidän kuuluisi olla.

Suosittelen rauhallisiin lukuhetkiin, tunnelmallista kirjaa kaipaaville lukijoille, jotka eivät kaipaa kirjalta paljoa hurjia tilanteita ja meininkiä. Kyllä kirjasta vauhdikkaampiakin kohtia löytyi, mutta pääsääntöisesti juoni oli rauhallinen.


Kuubalainen sydän, (Empress of the Splendid Season, 1999)
Otava, 2000
Suom. Marja Helanen-Ahtola
s. 333

Anja Snellman: Safari Club

Helena on töissä korkeasaaressa eläinlääkärinä, hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Kaikki tuntuu siis olevan paremmin, kuin hyvin. Hän on saavuttanut unelmansa. Mutta sitten menneisyydestä saapuu Darwin. Darwin on pelottava virhe Helenan nuoruudesta ja hän on päättänyt tuhota Helenan menestyksekkään uran.

Anja Snellman oli minulle uusi tuttavuus ja kirja päätyi luettavaksi hienon kannen takia. Takakannessa ei ollut informaatiota kirjan sisällöstä oikeastaan ollenkaan ja jotenkin onnistuin saamaan kirjasta sellaisen käsityksen, että se olisi ollut dekkari, mutta eihän se sitten ollutkaan.

Tämä kirja ei ollut minua varten. Ihan luettava kirjahan tämä oli, eikä sen loppuunlukemisessa mitään ongelmia ollut, mutta Snellman ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan minua niin paljon, että pitäisi jatkossa lukea hänen teoksiaan.

Mikä minua sitten kirjassa ärsytti? Se tunne, että kirjailija oli lukenut niin paljon materiaalia korkeasaaresta ja eläimistä kirjaa varten, jotta se olisi uskottava ja sitten kun ei oppimalleen materiaalille keksinyt käyttötarkoitusta, oli laittanut "turhia" pätkiä pitkin kirjaa, joita kirjan juonen kannalta ei olisi sinne tarvittu.

Toinen ärsyttävä asia oli dialogit, joita ei ollut merkitty oikein mitenkään ja aluksi oli vaikea seurata kuka puhuu, vai puhuuko kukaan. Siihen kyllä tottui nopeasti, eikä kirjan loppupuolella enää tarvinnut miettiä asiaa.

Hahmoista sentään löytyi suloinen neiti kani, joka vilahteli juonessa tiuhaan tahtiin. Muuten kirjan hahmot jäivät aika etäisiksi ja varsinkin Darwin sai aikaan vai kiukkuisen fiiliksen. Ihmetystä herätti luonnonsuojelijatyttö, joka paasasi luonnosta ja eläimistä, mutta muistaakseni hän kävi kirjan aikana tupakalla? Ristiriitaista...



Safari Club
Otava, 2001
s. 416
Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä

Fårön hiekkarannalta löydetään kuollut mies. Miestä on ammuttu monta kertaa. Komisario Anders Knutas on lomalla murhan sattuessa, joten Karin Jacobson pääsee johtamaan ensimmäistä omaa juttuaan. Vaikeaksi jutun tekee se, että murhattu mies on tunnollinen koti-isä, joka vaikuttaa nuhteettomalta. Miksi hänet on siis täytynyt murhata?
Toimittaja Johan Berg on myös lähtenyt selvittämään asiaa, mutta samalla hän yrittää selvittää oman elämänsä sekasotkua.

Aamun hämärissä on viides Mari Jungstedtin Gotlanti -sarjan kirja.
Mielenkiintoni sarjaa kohtaan pysyy edelleen tämän viidennenkin kirjan jälkeen. On tämä vaan niin koukuttavaa. :D Vaikka Jungstedtin kirjat eivät ole kovin erikoisia, ovat ne tällä hetkellä yksiä suosikkejani dekkareiden joukosta.

Henkilöt ovat jo todella tuttuja, mutta tässä kirjassa viimeinkin saatiin kuulla jotakin Karin Jacobsonin elämästä, josta ei aikaisemmissa kirjoissa ole kerrottu oikeastaan mitään. Jännityksellä odotan kerrotaanko kuudennessa osassa hänestä lisää.

Tässä osassa paljasteltiin ennen loppua jo niin paljon murhasta, että lukija pääpiirteittäin tapahtumat taitaa tajuta, mutta loppu yllätti silti, enemmän kuin missään aikaisemmissa osissa, kaikkine mielenkiintoisine tapahtumineen.

Aamun hämärissä oli täydellistä kesäluettavaa ja kirjan tapahtumatkin sijoittuivat lähinnä heinäkuulle. Eikä näiden kirjojen kohdalla haittaa vaikka pitäisi pitemmänkin tauon osien välillä, sillä aika hyvin mielestäni kerrataan tilannetta missä mennään tällä hetkellä. Jonkin verran saattaa tulla paljastuksia mitä aikaisemmissa osissa on tapahtunut, jos ei lue järjestyksessä.

Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, ja Muurien kätköissä.


Aamun hämärissä, (I denna ljuva sommartid, 2007)
Otava, 2010
Suom: Sanna Manninen
s. 320
Päällyksen suunnittelu: Katja Kaskeala

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Joséphine on kiltti ja ahkera kahden lapsen äiti ja historiantutkija. Hänen pitkäaikainen avioliitto, lapsiensa isän kanssa päättyy ja mies lähtee Keniaan kasvattamaan krokotiilijä. Joséphinen on mietittävä elämänsä lähes kokonaan uudestaan. Historiantutkijan palkka ei tunnu riittävän perheen kustannuksiin, joten hänen on alettava uurastamaan moninkertaisesti pärjäämisen eteen.
Kun hänen kaunis ja rikas siskonsa Iris sitten ehdottaa jotain yllättävää, joka saattaisi tuoda huomattavasti lisätuloja Joséphinen talouteen, on hänen pohdittava tarkasti seuraavaa siirtoaan.

Krokotiilin keltaiset silmät on kirja täynnä kiinnostavia henkilöitä, monimutkaisia suhteita ja rakkautta. Henkilöstö on aika laaja, mutta koska kaikilla on selvästi oma paikkansa ja tarkoituksensa kirjassa, ei se tunnu liian paljolta, vaan juuri sopivalta. Kirjassa keskityttiinkin paljon hahmojen luonteisiin ja niiden muuttumiseen kirjan aikana. Varsinkin Joséphinen muuttumiseen ja itsensä uudelleen löytämiseen naisena eron jälkeen.

Kirjan tapahtumat keskittyvät Ranskaan, mutta osittain myös Keniaan ja Britanniaan. Paikat ei kirjassa tunnu kovin keskeisiltä, enkä itse kiinnittänyt kovin paljoa huomiota niihin, sillä ihmisten ja juonen seuraaminen vei kaiken huomion itseensä. Sivujuonia kirjassa on nimittäin aika monta varsinaisen pääjuonen lisäksi, joten monia mielenkiintoisia tarinoita tästä yhdestä kirjasta löytyy.

Minä pidin tästä kirjasta paljon. Kirja ei ole varsinaisesti hömppää, mutta ei tämä ole myöskään raskasta luettavaa. Minulle jäi päällimäiseksi mieleen varallisuuksien erot ihmisten välillä. Kirjan henkilöy olivat eri yhteiskuntaluokista. Hahmoista löytyi todella rikkaita, mutta myös henkilöitä, joiden oli laskettava jokainen sentti. Jatko-osat ovat lukulistallani ehdottomasti.


Krokotiilin keltaiset silmär, (Les yeux jaunes des crocodiles, 2006)
Bazar, 2011
Suom. Marja Luoma
Suomenkielinen kansi: Satu Kantinen
s. 699

Laura Paloheimo: Klaukkala

Julia on Muotia ja luksuselämää rakastava nainen, joka on palannut Suomeen maailmalta. Hän on menossa naimisiin unelmiensa miehen kanssa. Rikas Robin tuntuu olevan avain luksuselämään jollaisesta Julia unelmoi. Julia työskentelee tv-tuotantoyhtiö Meisselissä, mutta kun elämä alkaakin potkia päähän niin työn, kuin rakkaudenkin saralla, päättää Julia lähteä kotipaikalleen Klaukkalaan.

En ole pahemmin lukenut suomalaista hömppää, mutta tuli vastaan kirppiksellä ja päätin ostaa omaan hyllyyn.
Kirjassa puhutaan aika paljon muodista ja siinä on kiva idea verrata ihmisiä laukkuihin. Omalla kohdallani vertaukset ja muotijutut menivät hiukan ohi, kun en ole koskaan erityisen kiinnostunut muodista ollut. Ideana vertaukset olivat kyllä loistava!

Kirjan huumori sen sijaan, ei ollut mieleistäni, eikä jaksanut naurattaa. Julia oli pinnallinen hahmo ja vaikka kirjassa oli yritetty keksiä monenmoista kommellusta, johon hän joutuu, jäivät ne minulle kokemuksena aika vaisuiksi. Kirja eteni vauhdikkaasti, eikä Julia jäänyt kovin pitkäksi aikaan vatvomaan murheitaan. Minusta ne ohitettiin liiankin nopeasti, koska itselleni jäi ainakin epäuskottava kuva.

Hahmoja kirjasta löytyi monipuolisesti, mutta kovin uskottavia ne eivät olleet.
Kirjan loppu oli ennalta-arvattava, eikä tuonut erityisiä yllätyksiä lukijalle. Kirjoitustyyli oli kuitenkin mukavan leppoisaa, joten vaikka kirja ei itselleni mikään huippuelämys ollut, oli se helppo lukea loppuun saakka, ilman minkäänlaista fiilistä, että se pitäisi jättää kesken. Jonkinverran kirja kuitenkin siis koukutti. Tätä kirjaa en siis suosittele, jos etsii kirjaa jossa kuvataa "normaalien" ihmisten elämää.

Olen näköjään ostanut toisenkin Paloheimon kirjan, joten palailen vielä hänen tuotantoonsa myöhemminkin. Aihe tosin kyseisessä kirjassa ( Mama Mojo) kuulostaa mielenkiintoisemmalta.


Klaukkala
Otava, 2012
s. 319
Kannen suunnittelu: Piia Aho

Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja

Sir George Stubbs on rikas kartanon omistaja, joka päättää järjestää kartanonsa maille suuren juhlan, johon kaikki halukkaat saavat pientä maksua vastaan osallistua. Juhlaan kutsutaan dekkarikirjailija Ariadne Oliver, joka saa tehtäväkseen suunnitella murhaajanetsintäleikin. Ariadne kuitenki aavistelee, ettei kaikki ole kohdallaan kartanossa ja päättää kutsua vanhan tuttunsa Hercule Poirotin paikalle.

Osallistuin Agatha Christie 125 vuotta -haasteeseen ja sen innoittamana päätin pitkästä aikaa lukea Christietä. Valitsin hyllystäni milenkiintoiselta vaikuttavan Kuolleen miehen huvimajan.

Jälleen päädyin lukemaan kirjaa jossa Poirot tutkii tapausta. Olen lukenut vasta yhden kirjan jossa neiti Marple on pääosassa. Mutta Poirot on mielestäni niin hyvä hahmo, ettei haittaa vaikka neiti Marple kirjoja ei ole pahemmin osunut kohdalle. Poirot on itserakas mutta hauska hahmo, jonka seikkailuja luen mielelläni jatkossakin.

Kuolleen miehen huvimajassa oli juoneen viljelty taas monen monta vihjettä ja huomiota, joiden mukaan arvailin murhaajaa läpi kirjan, tosin osumatta oikeaan kertaakaan. :D Christie onnistuu aina hämäämään minut ihan väärille teille arvaillessani murhaajaa, mutta juuri siksi nämä kirjat niin hyviä onkin.

Ymmärrän hyvin Christien kirjojen suuren suosion, sillä ne eivät tunnu vanhenevan ollenkaan. Tämäkin kirja on kirjoitettu jo vuonna 1956, mutta kieli ei ole yhtään vanhan tuntuista. Christien kirjoja voisin suositella vaikka täksi kesäksi luettavaksi ihan jokaiselle, joka dekkareista pitää.

Lue myös: Totuus hallavan hevosen majatalosta, Salaperäiset rukiinjyvät, Idän pikajunan arvoitus, Eikä yksikään pelastunut ja Vaarallinen talo.



Kuolleen miehen huvimaja, (Dead Man`s Folly, 1956)
WSOY, 1975
Suom. Anna-Liisa Laine
s. 202
Päällyksen suunnittelu: Martti Ruokonen

Candace Bushnell: Sinkkuelämää

Sinkkuelämää kirja koostuu Candace Bushnellin kolumneista. Kirja kertoo lähinnä Manhanttanilla asuvista yli kolmekymppisistä sinkuista ja heidän  huumeiden, alkoholin, biletyksen ja miehien metsästyksen täyteisestä elämästä.

Sinkkuelämää päätyi luettavakseni pitkän harkinnan jälkeen. Olen jo kauan halunnut lukea tämän, koska Sinkkuelämää telkkarisarja on kauan ollut suuri suosikkini. Odotukset kirjan suhteen olivat hieman ristiriitaiset. Toisaalta odotin innolla millaisen kirjan pohjalta sarja on tehty, mutta toistaalta hiukan pelotti, voisiko se olla läheskään niin hyvä kuin sarja.

Kirja ei onnistunut tekemään vaikutusta. Minusta se oli huono. Vertasin sitä kokoajan telkkarisarjaan ja pettymyksekseni sain huomata, ettei näiden kahden välillä ollut kovin paljoa yhtäläisyyksiä. Itse en ainakaan tunnistaisi, että tästä kirjasta on kyseinen sarja tehty, ellen olisi sitä tiennyt.

Kirjan naishahmot eivät olleetkaan keskenään kovin hyviä ystäviä ja kaikki hahmot jäivät todella kaukaisiksi. En oikein edes tiennyt kuka oli pääosassa, sillä aluksi kirjailija itse oli aika lailla mukana, mutta sitten Carrie ilmestyi kuvioihin ja valtasi jonkinlaisen päähenkilön paikan.

Kaikenkaikkiaan kirja oli tylsä, ankea ja turha. Eikä Sinkkuelämää telkkarisarjasta tuttuja naisia edes kaikkia oikeastaan edes löydy kirjasta. Joten en suosittele niille, jotka haluavat jotakin Sinkkuelämää sarjan kaltaista. :D

Lue myös: Carrien nuoruusvuodet ja Hissillä huipulle.


Sinkkuelämää, (Sex and the City, 1996)
Tammi, 2000
Suom. Arto Schroderus
s. 248