Lisa R. Jones: Inside out 1 -Ihosi alla

Sara McMillan lukee mielenkiinnolla, mutta häpeillen hänelle päätynyttä uskaliasta päiväkirjaa. Kirjojen kirjoittaja on Rebecca, jonka koko omaisuus on päätymässä myyntiin. Rebecca tuntuu olevan kadonnut jäljettömiin. Sara huolestuu tuntemattoman naisen kohtalosta, sillä eroottisten kirjojen taustalla kytee pelko. Voisiko päiväkirjojen mies olla tehnyt jotain Rebeccalle.
Sara alkaa tutkimaan asiaa ja päätyy itse töihin Rebeccan työpaikalle. Pian hän tajuaa, että uusi suunta hänen elämässään on hyvin samanlainen kuin Rebeccan. Hän kohtaa kaksi miestä joiden kanssa täytyy miettiä tarkkaan mitä tekee. Toinen heistä on taidegallerian johtaja Mark Compton ja toinen komea taiteilija Chris Merit.

"Mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen..." Näin lukee kirjan kannessa. Itse olen lukenut kaksi ensimmäistä Fifty Shadesia ja välissä on täytynyt pitää pidempi tauko, sillä samanlaisuus on kyllästyttävää. Kun näin tämän kirjan se hyppäsi suoraan kaikkien lukulistalla olevien kirjojen yli ja aloin heti lukemaan.
Jo hetken kirjaa luettuani tiesin pitäväni siitä enemmän kuin Fifty Shadesista. Inside out on mielestäni huomattavasti vauhdikkaampi, vaikka yhden illan kuvaus voikin kestää suurimman osan kirjasta. :D. Loput trilogian osat ovatkin ehdottomasti lukulistallani. (Sisälläni ja Paljastus.)
Henkilöistä löytyy kiltti tyttömäinen opettaja ja komeita rikkaita miehiä, jotka tottakai ovat heti täysin lääpällään naiseen. Juoni ei siis ole mitenkään super yllättävä, mutta kirja on kirjoitettu senverran hyvin, että lukeminen pysyy mielenkiintoisena.
Päähenkilön ajatukset pyörivät niin paljon jännittävän seksin ympärillä, saako hän haluta tälläisia asioita, ovatko ne normaaleja vai ei, että varsinainen Rebeccan etsiminen jää todella vähäiseksi tässä kirjassa.
Ainoa kirjassa ärsyttävä asia on taas tämä "sähkö välillämme" höpinä. Onhan se mukavaa, mutta liika on liikaa.
Plussaa hienosta kannesta. Kansi on kyllä todella samanlainen, kuin Fifty Shadesissa, joten voisi luulla niiden olevan samaa sarjaa. Kuitenkin se on niin houkuttelevan näköinen, että voisi jo pelkän kannen perusteella lukea. ;)

Ihosi alla (If I Were You, 2012)
Gummerus
Suom. Lasse Linna
s.395
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Oikeuden jalopeura on toinen osa Hilja Ilveskero -trilogiasta.
Henkivartija Hilja Ilveskeron rakastettu David Stahl pakoilee Italiassa. Hilja viettää ihanaa kuherruslomaa hänen kanssaan, kunnes David katoaa. Huoneistosta löytyy ruumis, sekä Davidin puhelin jossa on odottamattoman henkilön numero.
Hilja ei enää tiedä kehen luottaa, kun Davidin tavaroiden joukosta löytyy myös täysin samanlainen sormus, kuin hänen kuolleella äidillään oli. Hiljan äidin menneisyydestä alkaa pikkuhiljaa selviämään asioita.

Pidin Oikeuden jalopeurasta enemmän, kuin ensimmäisestä osasta Henkivartija ja vaikka tyyliltään Lehtolaisen kirjan eivät ole minun juttuni, odotan kolmannen osan ratkaisua mielenkiinnolla. Oikeuden jalopeurassa nimittäin jäi paljon mielenkiintoisia kysymyksiä leijumaan ilmaan, joille haluaa saada ratkaisun. Henkilöiden hyvä/paha roolit ovat myös suuria kysymyksiä, sillä vieläkään en ole yhtään selvillä millä puolella kukin on ja kehen voi luottaa. Eniten kuitenkin odotan suurempia paljastuksia Hiljan äidistä.
Henkilöt olivat myös mielestäni uskottavampia tässä kirjassa. Poliisi Laitiokaan ei enää ärsyttänyt minua yhtään, vaan jopa pidin hänestä.
Ainoat hieman itseäni kummastuttavatkin kohdat kirjassa ovat Hiljan "intiimit" unet ilvesten kanssa, joita oli jo ensimmäisessä osassa. Nämä kohdat pistävät miettimään, että mikähän hörhö tuo päähenkilö oikein on. :D Muutenkin tuo pakkomielteinen ilveksistä puhuminen käy ärsyttäväksi, vaikka yleensä pidän todella paljon jos kirjassa puhutaan eläimistä. Onneksi Laition ärhäkkä kissa tuo hymyn huulille karvaisen kaverin toilailuista lukiessa.


Oikeuden jalopeura
Tammi, 2011
s.333

Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta

Saara on 23- vvuotias hieman hukassa oleva nainen. Hänen elämäänsä saapuu kuitenkin Jouni. Jounin kanssa Saara kohtaa kasvoista kasvoihin suuren ongelmansa. Seksin. Saara ajattelee sitä paljon. Hän tuntee olevansa hyvin epäonnistunut, koska ei pysty saamaan orgasmia seksin aikana. Villit fantasiat taas kuuluvat suurena osana hänen tyydytykseensä. Koituuko ongelma jopa parisuhteen lopuksi?

Pääsin taas lukemaan Härköstä. Akvaariorakkautta on lyhyt, mutta perusteellinen kuvaus Saaran ongelmasta olla saamatta orgasmia seksin aikana. Hirveästi muuta ei tähän kirjaan mahdukkaan. Kirjan pituus oli oikein sopiva, sillä pidempi olisi luultavasti käynyt jo yksitoikkoiseksi. Saara haluaa selvittää ongelmanansa ja tästä johtuen kirjaan mahtuu aika monia riitojakin.
Härkösen kirjoitustyyli on kyllä todella loistava. Kirjoitustyyli luo itsessään jo kivan kuvan siitä millainen henkilö puhuu. Esimerkiksi murteet paljastavat aika paljon. Kirjaa ei oikein malttaisi laskea hetkeksikään, vaan kaikki täytyisi saada heti tietää. Olisin niin toivonut tälle kirjalle erilaista loppua ja nyt harmittaa. :D
Muihin henkilöihin kirjassa ei Saaran ja Jounin lisäksi hirveästi perehdytä, joten lempihahmoni on tällä kertaa Jouni, joka epätoivoisesti yrittää parhaansa ja vaikuttaa luenteeltaan höpsöltä ja vauhdikkaalta persoonalta. Jounistakin löytyy ei niin mukavia piirteitä, kun kirja etenee loppua kohden ja riidat pahenee.

Kirjasta on tehty myös elokuvaversio. En muista olenko tämän joskus nähnyt, mutta jos olen niin aivan unholaan on jo jäänyt. Tässä kirjassa oli elokuvakansi, mutta itse pidän enemmän muista versioista. Varsinkin tuo kalojen joukossa lilluva herätyskelloko? on vähän hämmennystä herättävä. Toinen häiritsevä tekijä on tuo kultakalan pää joka ilmestyy naisen leuan alta... :D Vaikka eipä sillä kannen houkuttelevuudella tämän kirjan kohdalla suurta väliä ollut, kun olisin tämän joka tapauksessa lukenut.


Akvaariorakkautta
Otava, 1990
s.190
Valokuvat: Juha Reunanen

Juha Vuorinen: Tuupovaaran tuijottaja

Tuupovaaran tuijottaja on Juha Vuorisen novelli kokoelma. Kokoelmaan kuuluu 15 novellia.

En ole ennen lukenut Juha Vuorista, koska hänen kirjansa ei kuulosta minun tyylisiltä. Vanhempieni luota löysin kuitenkin tämän novelli kokoelman ja se tuntui turvalliselta kokeilulta.
Kirja oli nopeaa ja kevyttä luettavaa. Paras novelli oli mielestäni Juoppojen joulukalenteri, joka olikin kaikkein pisin novelli. Juoppojen joulukalenterissa ihmisistä ehti saada paremman käsityksen ja tarina tuntui sopivan pituiselta. Omituisin tarina taas oli aivan viimeinen novelli: Huuhkajan se hurjempi tarina. Sen idea meni ohi ja nopeasti... jos siinä jokin idea oli. O.o Se myös erosi kaikista muista novelleista rajusti ja tuntui olevan vähän väärässä paikassa.
Aika monia novelleja yhdisti omituinen synnytys. Muistaakseni kirjasta ei löytynyt yhtään täysin normaalisti syntynyttä lasta.
Kuvitus oli oikein sopiva kirjan tyyliin. Parhaat kuvitukset löytyivät kuitenkin Juoppojen joulukalenterista musteläikkinä. :D
Suosittelen niille joille tälläinen ronskimpi ja liioiteltu juopottelu ja noh Vuorisen huumori uppoaa. :) En ole vielä päättänyt lukisinko vielä muita Vuorisen kirjoja, mutta luulen, ettei tämä huumori jaksa monen kirjan ajan naurattaa. 


Tuupovaaran tuijottaja
Diktaattori kustannus, 2004
s.220
Kansi: Pastori Kärme

Kate Jacobs: Lankakaupan talvi

Lankakaupassa käy kova hyörinä, kun talven juhlapyhät ovat kohdalla. Kiitospäivä, hanukka, joulu ja  uudenvuoden päivä, lisäksi neulontakerhon jäsen Anita juhlii pian häitään.
Neulontakerholaisten elämissä tapahtuu suuria muutoksia ja herää kysymys mitä neulontakerholle tapahtuu? Georgia Walkerin, lankakaupan perustajan kuolemasta on jo monta vuotta ja nyt hänen parikymppinen tyttärensä Dakota tekee päätöksiä omasta elämästään.
Neulontakerholaiset päättävät, että on aika kertoa Dakotalle millainen hänen äitinsä on kullekkin ollut. Dakota kuulee paljon mielenkiintoisia asioita äidistään ja oppii tuntemaan tämän paljon paremmin, kuin koskaan ennen.

Lankakaupan talven löysin kirpputorilta ja päätin lukea sen heti. Tästä kirjasta minä todella pidin. En ole lukenut aiempia osia, mutta ei jäänyt mitään epäselväksi siltikään tästä kirjasta. Kaksi ensimmäistä voin lukea sitten myöhemmin, kun törmään niihin jossakin.
Lankakaupan talvessa henkilöhahmot luovat monipuolisen juonen kirjalle, sillä he ovat kaikki erinlaisia ja eri ikäluokista. Kaikkia hahmoja kuitenkin yhdistää ystävyys edesmenneeseen Georgia Walkeriin. He kaikki kertovat kirjassa omia muistojaan joita ovat kokeneet entisen ystävänsä kanssa. Koska kaikkien muistot kyseisen henkilön kanssa ovat hyvin erilaisia, on kirjaa erittäin mukava lukea.
Tylsää hetkeä minulle ei tämän tunnelmallisen kirjan parissa tullut, ainoastaan kamala hinku alkaa neulomaan.
Kirjassa ehditään juhlia kaikki talven juhlat, joista esimerkiksi kiitospäivästä ja haanukasta on mielenkiintoista lukea, kun ne eivät ole itselle tuttuja juhlia. Tosin joulua ja uuttavuottakin juhlitaan hyvin erilaisilla perinteillä, kuin itselleni on tuttua, joten mielenkiinnolla luin näitäkin.
Yhtä pikkujuttua jäin kaipaamaan. Nimittäin jotain suurta rakkaushöpinää. :D Kirjassa tosiaan suunniteltiin tuplahäitä, mutta oletin Dakotalle tulevan jotain sutinaa ja rakastuvan.... Sitä ei vaan ilmestynyt.
Kirjan lopussa kirjailijan kiitosten jälkeen, löytyy ihania reseptejä ja kirjanmerkin virkkausohje. Todella kiva lopetus kirjalle. Kirjaa ei tarvitsekaan lopettaa heti, vaan pääsee itse kokeilemaan kirjasta tuttuja herkkuja. Niitähän voisi kokkailla vaikka ennen lukemisen aloittamista niin pääsisi tunnelmaan vieläkin paremmin.


Lankakaupan talvi (Knit the Season, 2009)
Gummerus
Suom. Päivi Pouttu-Deliere
s.347

Leena Lehtolainen: Henkivartija

Hilja Ilveskero on henkivartija, jonka liikkeistä poliisi on erittäin kiinnostunut. Hiljan entinen Työnantaja liikenainen Anita Nuutinen on surmattu. Hiljan epäonneksi hän oli juuri eronnut Anitan tehtävästä erimielisyyden takia. Nyt poliisi epäilee murhaajan olevan Hilja. Hilja ei voi kertoa poliisille edes totuutta mitä oli tekemässä juuri silloin, kun Anita surmattiin, sillä hänellä ei ole pinintäkään muistikuvaa.
Hilja saa pian uuden tehtävän kansanedustajan turvahenkilönä ja päättä hoitaa työnsä ilman yhtäkään virhettä. Monen mutkan kautta Anitan kohtalo alkaa paljastumaan ja vastassa odottaakin suuremman mittakaavan rikosvyyhti.

Olen aijemmin lukenut vain yhden Leena Lehtolaisen kirjan: Ensimmäinen murhani. En pitänyt kirjasta yhtään ja ajattelin jättäää Lehtolaiset lukematta. Aika pitkä tauko olikin, mutta isäni ehdotti, että kokeilisin lukea tämän kirjan. Henkivartija olikin yllättävän hyvä kirja ja niimpä päätin, että luen myöhemmin myös trilogian muut osat.
Henkivartijassa tapahtumat sijoittuvat pääosin suomeen, mutta myös Venäjä on tärkeässä osassa. Amerikka pääsee kirjan tapahtumiin mukaan Hiljan henkivartijakoulutus muistelmissa. Suomessa seikkaillaan niin Helsingissä, kuin harvaan asutuilla mökkimaillakin.
Hilja on hyvin epäileväinen, mutta mielenkiintoinen päähenkilö kirjalle. Tosin hän ottaa aseen aika tiheään tahtiin esiin osoitellen milloin ketäkin, kuten kämppistään ja rakastajaansa... Anitan surmaa selvittävä poliisi taas on mielestäni aika epäuskottava ja ärsyttävä hahmo sikarinsavuisessa työhuoneessaan.
Mukavana lisänä kirjasta löytyy söpö rakkaustarina, joka ei tietenkään ole tavallisimmasta päästä, vaan Hilja epäilee miestä huijariksi ja kun Hilja viimeis uskoo miestä, on tämän lähdettävä pelastamaan maailmaa hyvin suurella todennäköisyydellä, ettei selviä hengissä.
Juonesta löytyy monia vauhdikkaista tapahtumia, mutta tästä huolimatta en kokenut suurta jännitystä, vaan koko kirja eteni kovin tasaisesti. Ainoastaan Davidin kohtalo mietitytti, mutta sitähän ei kovin kauaa tarvinnyt jännittää.
Minä pidin erityisesti kirjan kohdissa, joissa esimerkiksi sienestettiin tai tehtiin jotain muuta hyvin tavallista, sillä erikoiseen hahmovalikoimaan oli kiva saada jotain hieman inhimillistä ja normaalia toimintaa tasoittamaan kaikkea pyssyn kanssa heilumista ja mafian pelkäämistä.


Henkivartija
Tammi, 2009
s.355
Kansi: Markko Taina

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Asta on noin kolmekymmentä vuotias nainen. Hän on eronnut miehestään ja joutuu nyt opettelemaan yksinelämisen taidon. Asta alkaa pohtimaan suhdettaan äitiinsä, jota kohtaan hänen tunteensa ovat aina olleet ristiriitaisia. Äidillä on aina ollut hyvin vahvat mielipiteet ja korkeat odotukset kaikkien lapsiensa elämästä. Nyt asiat viimein nostetaan pöydälle ja perhesuhteita ravistellaan oikein kunnolla.

Avoimien ovien päivä on neljäs Härkösen kirja jonka luin. Kirja oli hyvä, mutta muut kolme lukemaani Härköstä eli Häräntappoase, Onnen tunti, sekä Juhannusvieras olivat mielestäni parempia, kuin tämä.
Kirjassa on hieman liikaa valitusta, sekä oman kurjuuden pohtimista minun makuuni. Varsinkin, kun tämä oli kirjoitettu niin, että Asta oli koko ajan kertojana. Näin muiden murheet vain näkyivät jossain taustalla, mutta jäi sellainen fiilis, että niitä vähätellään. Minua olisi kiinnostanut tietää myös muiden asioista. Esimerkiksi miksi äidillä on ollut niin kauan nukkumisvaikeuksia, tai miten sisko pärjäsi abortti asian kanssa.
Hahmoihin kuuluu Astan perheen lisäksi muutamia Astan ystäviä, joista tärkeimpänä Jätski. Mielenkiintoisempana hahmona mielestäni Astan entinen mies, josta kerrotaan kaikenlaisia juttuja, jotka toivat lisää mielenkiintoa kirjaan.
Kaikkien hahmojen äitisuhteet esitettiin niin, että niissä olisi jotain omituista. Normaalein oli mielestäni Jätskin äiti, jossa en huomannut mitään erikoista, mutta Jätski oli asiasta eriä mieltä. Astan miehen äiti taas olikin oikeasti väkivaltainen lastaan kohtaan, joten kirjaan saadaan monenlaisia äiti- lapsi suhteita. Myös sisarusten välistä kateutta ja kilpailua vanhempien huomiosta kirjassa esiteltiin, mutta siitä olisin toivonut hieman lisääkin. Asia tuli esille oikeastaan vain muutamassa kohdassa, eniten Astan ja hänen siskonsa keskustelusta, mutta Asta ei asiaa pohtinut enää oikeastaan ollenkaan, vaan palasi taas omiin ongelmiinsa...
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, sillä Härkönen osaa kirjoittaa ja jopa tämä kirja on loistavaa luettavaa. Välillä hauska, mutta myös vakava.


Avoimien ovien päivä
Otava, 1998
s.319
Kansi: Anu Ignatius