Sophie Kinsella: Muistatko minut?

Lexi Smart joutuu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalasta, unohtaneena 3 vuotta elämästään. Hän luulee elävänsä yhä vuotta 2004, ja olevansa huonopalkkainen toimistotyönteki, jota kutsutaan töröhampaaksi. Todellisuudessa on jo vuosi 2007, hän on 28 vuotias kaunis osastonjohtaja, hänellä on miljonääri mies ja upea asunto. Hän uskoo kaiken olevan täydellisen ihanaa, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan todellisuus alkaa selvitä Lexille, kun kuviohin putkahtaa mies joka tuntuu tietävän paljon hänen todellisesta elämästä.

Luin taas lisää Kinsellaa, kun halusin loman loppuun jonkun kirjan josta varmasti pitäisin, ja niin pidinkin. Kinsella osaa kirjoittaa todella hyvin, ja hauskasti chic litiä. Tässä kirjassa juoni oli aika ennalta arvattava, vaikka loppu olikin erilainen kuin kuvittelin, kuitenkin juoni on todella hauska ja koukuttava. Kinsellan kirjoissa minulle on muutekin tärkeämpää hulvaton meininki ja yksityiskohdat.  Lukemista ei malttaisi millään lopettaa edes hetkeksi, kun aina pitää saada selville, että mitäs sitten tapahtuu. Alussa kiinnitin huomiota hän sanoihin, jotka kirjassa oli suomenettu sanaksi se, en tiedä miten alkuperäisessä versiossa Kinsella on kirjoittanut, mutta unohdin asian melkein heti, eikä se minua häirinnyt myöhemmin.
Hahmot olivat jälleen hulvattomia, niinkuin Kinsellan kirjoissa yleensäkin.
Kaikenkaikkiaan loistavaaa viihdettä.


Muistatko minut? (Remember me?, 2008)
WSOY, 2009
suom. Kaisa Kattelus
s.450

Z. Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari

 

Linnaisten kartanon viheriä kamari kertoo tarinan Littow-Lithau sukujen salaisuuksista ja elämästä.
Kirja kertoo aatelisneitojen Annan ja Ringan suhteista, monien kosijoiden keskellä, sekä heidän isänsä eversti paroni Kaarle Sigismund Littowin kamppailusta, että hänen tyttärensä naisivat oikeat miehet. Kaarle Sigismund Littow kutsuu Helsingistä arkkitehdin tekemään parannuksia Linnaisten kartanoon. Arkkitehdin saapumisen jälkeen viheriän kamarin, ja sukujen salaisuudet alkavat paljastumaan.

Tällä kertaa päädyin lukemaan Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriän kamarin. Kirjassa oli ihana tunnelma, talvisen kylmä, ja hämärä, joka teki juonen kummitusjutusta jännittävän. Myös paikkojen tarkka kuvailu ja sujuva tarinan kerronta lisäsivät juonen jännittävyyttä.
Pääasiassa kirja oli mielestäni hauska, johtuen yhdestä kosijasta kapteeni Winterloosta, ja hänen hauskasta rönsyilevästä luonteestaan. Perheen musta villakoira Mefisto toi kirjaan kotoisuutta, minusta kun on aina kiva löytää kirjasta jokin eläin.
Suosittelen lukemaan, kirja on aika nopeatempoinen, ja juoni selkeä ja viihdyttävä. Kyllähän niitä onnellisia rakkaustarinoitakin sinne mahtui.:) Hahmot olivat myös hyvin esitelty. Itse en ole kirjasta tehtyä elokuvaa katsonut, mutta pitääpä muistaa joskus etsiä, jos olisi yhtä hyvä kuin kirja.


Linnaisten kartanon viheriä kamari (Grönä kammaren i Linnais gård, 1859)
WSOY, 1928
suom. Ilmari Jäämaa
s. 205

Melissa Bank: Täydellinen juttu

 

Täydellinen juttu kertoo juutalaisen Sophie Applebaumin elämästä. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aikana Sophie kasvaa 12- vuotiaasta tytöstä 36- vuotiaaksi naiseksi. Kirjassa Sophie etsii omaa täydellistä juttuaan. Mukaan mahtuu monenlaisia miessuhteita, inhottavia työpaikkoja, sekä kaveri- ja perhesuhteiden käsittelyä.

Tässä on kirja josta minä en pitänyt, en sitten yhtään. Kansi oli mielenkiintoinen ja sain käsityksen, että kirja olisi todella viihdyttävää ja hauskaa hömppää, mutta minussa tämä ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ei naurattanut tai itkettänyt, lähinnä tylsistytti.
 Minulle on tärkeää kirjaa lukiessa, että hahmoihin tutustutetaan, mutta tässä kirjassa todella harvasta hahmosta sai edes pienen otteen. Lisäksi hahmoja tuli joka luvussa lisää kun työkaverit tai mies vaihtuivat, ja oli siksi hyvin sekava.
 Minulle jäi tunne, että aina kun johonkin aiheeseen oltiin juuri pääsemässä syvemmälle aihe vaihtui. Hahmoista parhaat olivat mielestäni Sophien veljet Jack ja Robert, koska Jackin suhteet ja Robertin huolehtiva luenne toivat kirjaan jonkinlaista mukavuutta. Lisäksi pidin Francinesta, joka oli yhdessä vaiheessa samassa työpaikassa Sophien kanssa, hän kun luki työkseen kustantamossa huonompia kirjoja, etsien edes yhtä helmeä joita muut eivät halunneet lukea ja oli sitä mieltä että kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuus, täytyihän minunkin sitten antaa tälle kirjalle mahdollisuus.
luulen että olisin pitänyt kirjasta enemmän jos olisin säästänyt sen syyslomalle, ja keskittynyt siihen 100%:sesti. :)



Täydellinen juttu (The Wonder Spot, 2005)
Otava, 2006
suom. Katariina Kaila
s.447

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Rebecca Bloomwoodin raha-asiat ovat todella sekaisin. Hän rakastaa shoppailua, joka on hänen elämänsä. Liika shoppailu kuitenkin ajaa hänet suuriin velkoihin, ja hän alkaa hankkimaan lisätuloja erilaisilla pienemmillä töillä, jotka eivät ota sujuakseen. Kirja on täynnä kommelluksia ja noloja tilanteita.

Kinsella osaa kyllä kirjoittaa hömppää, jota jaksaa lukea. Aina löytyy uusia naurattavia tapahtumia ja pieniä yksityiskohtia. Kirjaan kuuluu myös rikkaat miehet ja aidon oloiset ystävät. Lempihahmoni tässä kirjassa oli Rebecca itse. Hirveästi ei tapahtumat yllättäneet kun olen tuon kirjasta tehdyn elokuvan nähnyt. Olihan niissä tietenkin eroja. :) Lukujen välissä olevat muistutuskirjeet olivat loistava lisä kirjaan. Myös tuo Rebeccan valheellinen suomenkielen osaaminen toi oman hauskuutensa juoneen. Luultavasti päädyn myöhemmin lukemaan sarjan muutkin osat, vaikka enemmän olen tykännyt Kinsellan yksittäisistä kirjoista. Suosittelen lukemaan, ei vaadi suurta keskittymistä, joten voi lukea vaikka olisi hiukan kiireempääkin. :)


Himoshoppaajan salaiset unelmat ( The Secret Dreamworld of a Shopaholic, 2000)
WSOY, 2000
Suom. Leena Tamminen
s.331

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

25 vuotiaalla Emma Corriganilla on taipumus kertoa pieniä valheita muille ihmisille. Hänellä on monia salaisuuksia, joita hän ei ikinä paljastaisi kenellekkään. Eräänä päivänä hän on palaamasta työmatkalta Skotlannista, ja päätyy istumaan tuntemattoman miehen seuraan. Lentopelkoinen Emma hätääntyy matkalla, eikä pysty pitämään suutaan kiinni. Hän kertoo miehelle kaikki salaisuutensa siinä toivossa, ettei enää ikinä näkisi miestä uudelleen.
Muutaman päivän päästä hän kauhukseen tapaa miehen työpaikallaan, ja tajuaa tämän olevan koko yhtiön perustaja Jack Harper.

Odotin innoissani, että pääsen lukemaan tämän, kun olen aikaisemmin lukenut Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen ja tykästyin siihen hirmuisesti. Niin tykkäsin tästäkin! Todella hauska, mutta kuitenkin välillä hirmu liikuttava, romanttinenkin. Nauroin lukiessani, enkä välttynyt itkultakaan, taidan olla hiukan yliherkkä... Juoni oli koukuttava ja koulun alkamisesta huolimatta kirja tuli luettua melko nopeasti. Kirjan hahmot ovat loistavia, ja Kinsella on keksinyt jokaiselle todella hauskan luonteen, jopa sivuhenkilöistä pääsee hyvin selville. Kaikki hahmot ovat myös todella aidon oloisia. Kinsellan huumori on loistavaa, ja uppoaa minuun täysin.
Kannattaa lukea jos tykkää hömpästä, tai vaikkei tykkäisikään, niin ehkä juuri tämän kirjan luettuaan muuttuu täysin hömppähirmuksi. :)

Salaisuuksia ilmassa ( Can You Keep a Secret?, 2004)
WSOY, 2008
Suom. Ulla Selkälä
s.336

Agatha Christie: Vaarallinen talo

 

Hercule Poirot on päättänyt lopettaa salapoliisin työt. Hän lähtee lomalle Cornwallin rannikolle mukanaan kapteeni Hastings. Loman vietto loppuu kuitenkin lyhyeen, kun hän sattumalta tapaa nuoren naisen, joka on kolmen päivän aikana, jo kolme kertaa yritetty murhata.  Kaikista murhayrityksistä huolimatta nainen on säästynyt hengissä, ja Poirot ottaa tehtäväkseen selvittää tämän mysteerin.

Vaarallinen talo oli ensimmäinen lukemani Agatha Christie, ja pidin siitä paljon. Kirja oli nopealukuinen, ja sopi hyvin välipala kirjaksi. Juoni eteni hyvin, eikä kirja ollut tylsä missään vaiheessa. En hirveämmin yrittänyt juonta arvailla, vaikka tottakai aina lukiessani muutama villi veikkaus päässäni kehittyykin.
Poirot oli hauskan oloinen persoona, hirmu itserakas, mutta teräväpäinen. Hänet oli helppo kuvitella mielessään, kun olen joskus nähnyt Agatha Christien elokuvia jossa tuo Poirot selvittää rikoksia.
Pidän tälläisista vanhemmista kirjoista, ja luen niitä mielelläni, että varmasti tulee myöhemmin luettua lisää Christieitäkin. Voisin myöhemmin lukea jonkun Christien, jossa rikosta selvittää neiti Marple, jotta voin heidän rikoksen selvittely taitojaan sitten vertailla.


Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932 )
WSOY,  1936
Suom. O. A. Joutsen
s.221

Cathy Kelly: Näytön paikka

Näytön paikka kertoo kolmen sisaruksen, ja heidän vanhempiensa elämästä. Rose ja Hugh Miller järjestävät hääpäivän kunniaksi juhlaa, onhan heillä takanaan jo 40 onnellista vuotta yhdessä. Heidän vanhin tytär Stella on yksinhuoltaja äiti, joka menestyy loistavasti lakimiehen urallaan. Keskimmänen tytär Tara on onnellisesti naimisissa, ja kirjoittaa huippu suosittua saippuasarjaa. Perheen kuopus Holly työskentelee suuressa tavaratalossa, ja viettää vilkasta elämää ystäviensä kanssa, mutta onko heidän elämänsä tosiaan niin täydellistä, miltä se muiden ihmisten mielestä näyttää?

Näytön paikka löytyi kirppikseltä, ja takakannen perusteella lähti sieltä mukaan. Kirjan alussa, vasta vähän luettuani, ajattelin että tämä kirja on kuin joku hömppä elokuva, ja kauhean tylsä. Pidemälle päästyäni aloin kuitenkin tykkäämään kirjasta. Pidin siitä, että henkilöiden luenteisiin tutustuttiin tarkasti, ja kirja koostui monen luonteiltaan ja iältään erilaisten ihmisten tarinoista. Eniten pidin kirjan luvuista, jotka kertoivat Hollysta, ja hänen ystävistään, koska heidän kaveriporukan muodostivat loistavat hahmot, joista tässä kirjassa eniten pidin. Vähiten pidin niistä luvuista jotka kertoivat Tarasta, koska ei ollut kovin suuri yllätys miten tuo Taran tarina päättyisi, vaikka sielläkin tuli tottakai yllättäviä käänteitä, joita en osannut odottaa, eikä Tara hahmona kolahtanut minuun yhtään. mutta varmasti johonkin toiseen lukiaan kolahtaa juuri tuo Taran tarina.
Mukava kirja tavallisesta elämästä, ja aion varmaankin joskus lukea jonkun toisenkin Cathy Kellyn kirjan.


Näytön paikka (Just between us, 2002)
Suom. Terhi Leskinen
Gummerus, 2004
s.592