Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella

 

Eerika on matkustanut vanhempiensa luokse Jylhäsalmelle joulunviettoon. Elämä Lontoossa on alkanut mietityttää, ja asioita on hyvä pohtia keskellä Suomen lumisateita, rauhallisissa maalaismaisemissa. Jylhäsalmella touhua riittää, vaikka joulu lähestyy. Esimerkiksi joulumyyjäiset pitävät kiireisenä. Törmää Eerika erääseen vanhaan tuttuunsakin, jonka kanssa on jäänyt hiukan asioita selvittämättä.  

"Eerika tiesi huolellisesti painaneensa silloin kauan sitten tapahtuneet asiat unohdettavien asioiden mappiin. Se oli onnistunut varsin hyvin. Eivät kai mapinkannet vain alkaneet rakoilla?"s.47

Talven taikaa Jylhäsalmella on kahdeksas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.

Kirja on pieni ja nopea kurkistus Jylhäsalmen talveen ja jouluun. Takakannessa lupaillaan kirjan olevan Jylhäsalmi -sarjan joulutarina, mutta joulun läpi juostaan niin vauhdilla, että pidän tätä enemmän ihan vain talvikirjana. Lumisista maisemista nimittäin ehditään nauttia tarpeeksi. 

Lyhyen sivumääränsä takia kirja jää todellakin kevyeksi kurkistukseksi, eikä Eerikaan ja hänen ajatuksiinsa päästä käsiksi samalla tavoin kuin muiden osien päähenkilöihin. Aiemmista osista tuttuja päähenkilöitä nähdäänkin tässä kirjassa useita. Heidän kuulumisiaan kerrotaan, ja muutenkin muistellaan jonkin verran, että mitäs nämä ihmiset ovatkaan tehneet. 

Vaikka Talven taikaa Jylhäsalmella ei yllä aiempien osien tasolle, on se silti oikein suloinen pieni talvikirja.

Talven taikaa Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.123

Karin Collins: Sun luonas kaipuuni on

 

On vuosi 1940. Suomi on joutunut vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle. Hankolaiset on pakotettu pois kodeistaan. On rauha, mutta tunnelma on painostava. Ympäri maailmaa kuohuu, ja uutiset ovat huolestuttavia. 

Hjalmar, Aino ja Disa ovat kukin lähteneet Hangosta mieli matalana. He elävät nyt evakossa, odottaen pääsyä kotiin. Kaikki heistä toivoo, että Hanko saadaan pian takaisin. He eivät halua elää elämäänsä muualla. 

"Maailma on yhtä käsittämätön kuin yleensäkin, Ainomiettii selaillessaan lehteä. Koko ajan tuntuu siltä kuin he kaikki seisoisivat kuilun partaalla - kuin hirviö odottaisi kita ammollaan ja toivoisi kaikkien putoavan sinne."s.146

Sun luonas kaipuuni on jatkaa Säilyt sydämessäin -kirjasta tuttujen hankolaisten tarinaa.

Tarinaa kerrotaan kolmen keskenään hyvin erilaisen päähenkilön näkökulmasta. Hangosta poistuttuaan Hjalmar on päätynyt Bromarviin, Aino Tammisaareen ja Disa Helsinkiin. 

Kirjassa on upeaa kuvausta 1940-luvun Suomesta, ja sen asukkaista. Iloja, suruja, arkea ja työtä, rakkautta ja ystävyyttä, eli elämää kuvataan niin lämpimästi ja aidosti, että jokainen päähenkilö ja vielä sivuhenkilötkin tulevat läheisiksi lukijalle. Samalla saattaa oppia kaikenlaista pientä, tai suurempaakin tuosta ajasta.

Vaikka Hangossa ei voida tässä kirjassa kuljeskella, on se silti vahvasti läsnä tarinassa. Näin Perniöläisenä nauratti hahmojen asenne kotipaikkaani kohtaan. Onhan se parempi muuttaa asumaan vaikka maahan kaivettuun kuoppaan kuin Perniöön. :D

Tämä oli kyllä taas niin upea viiden tähden kirja, että en malta odottaa, mitä kaikkea hahmoille trilogian viimeisessä osassa tapahtuu. 

Sun luonas kaipuuni on, (Hos dig min längtan är förtöjd, 2024)

S&S, 2024

Kansi: Emmi Kyytsönen

s.432

Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

 

Jennillä on kaikki ihan mukavasti. Mutta riittääkö elämässä se, että on ihan hyvä miesystävä, siedettävät työt ja koti? Pitäisikö kuitenkin osata unelmoida jostain tai löytää elämäänsä jotain mistä oikeasti innostuu? Jenni eroaa ja lähtee Jylhäsalmelle miettimään mitä ihan oikeasti haluaa elämältään. Lapsena hänellä oli unelmia omasta kukkakaupasta ja kanalasta. Pian Jenni huomaa elävänsä lapsuuden unelmaansa ainakin osa-aikaisesti. 

"Eikö vain heillä ollut leikkimökissä monet kerrat kukkakauppaleikki, johon oli antaumuksella kerätty pieniä kimppuja Leppäkummun tienoilta. Jenni naurahti hiljaa itsekseen, hän voisi edelleen tykätä siitä leikistä."s.31

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella on seitsemäs osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta. 

Kirja tarjoaa mukavan verkkaista elämää maaseudun rauhassa. Jennille sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista, mutta arkista elämän kuvausta on niin paljon, että tunnelma pysyy rauhallisena. 

Tällä kertaa solahdetaan sekä kukkakaupan arkeen, että hoidetaan ihastuttavia kanapalatsin asukkaita. Kummastakin saadaan tietää paljon, ei vain jotain pientä ihmissuhdekiemuroien välissä. Siitä pidän tässä sarjassa valtavasti. Ensin arki ja tavalliset asiat, sitten vasta romantiikka. Tarinaa maustaa autiotalo kummitustarinoineen, sekä huvittavat kommellukset.

Tykkään Jennistä hahmona, sillä oli kiva lukea tarinaa siitä, miten hän rohkeasti lähtee kokeilemaan uutta, vaikka kaikki periaatteessa onkin hyvin. 

Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella

Karisto, 2023

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi: Saana Nyqvist

s.287

Holly Black: Vangin valtaistuin

 

Keijuvallassa kuohuu jälleen, kun sen asukkaat juonivat toistensa päiden menoksi. Suurkuninkaalliset Cardan ja Jude eivät aio enää katsella sivusta Hampaiden hovin toimintaa. He epäilevät, että prinssi Oak on hovissa vankina ja aikovat pelastaa hänet, vaikka se saattaa aloittaa sodan. 

Oak itse on vaikeassa asemassa. Kenen puolta pitää tilanteessa, jossa vastakkain ovat perhe ja rakkaus. Oak yrittää parhaansa mukaan kääntää synkän kuningattaren pään, mutta uskaltaako Wren luottaa häneen?

"Prinssi onnistuu vilkaisemaan kerran taakseen. Heidän katseensa kohtaavat, ja Oak tuntee jonkin värähtelevän heidän välillään. Se saattaa hyvinkin olla jotain kauheaa, mutta hän haluaa sitä lisää kaikesta huolimatta."s.59

Vangin valtaistuin on Keijuvalta sarjan toinen osa.

Wrenin ja Oakin tarina jatkuu siitä mihin se jäi ensimmäisessä osassa. Mukaan mahtuu myös mukavan paljon kuulumisia Ilman väki -sarjasta tutuilta hahmoilta, kuten Judelta ja Cardanilta.

Tuttuun tapaan kirja johdatti juonittelun, petoksien, suurien tunteiden ja taistelujen täyteiseen Keijuvaltaan, jossa jännittävät käänteet odottavat lähes jokaisen kulman takana. Tapahtumat olivat yllättäviä, sillä tässä ei voi tietää kehen luottaa, kun jokaisella on vähintään salaisia vihollisia syystä tai toisesta. Keijuvallan asukkaat ovat hurjaa porukkaa, eivätkä he kaihda julmiakaan keinoja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirjassa jätettiin jonkin verran asioita avoimiksi, ja toivonkin, että tulevissa Keijuvaltaan sijoittuvissa sarjoissa saisin kuulla jotakin uutta esim. Varjon tilanteesta. 

Vangin valtaistuin, (The Prisoner`s Throne, 2024)

Karisto, 2025

Suom. Suvi Kauppila

s.329

Rachael Lucas: Talvi Applemoressa

 

Rilla Clark on tottunut matkustamaan ympäriinsä, eikä pysyvä koti ole koskaan tuntunut tärkeältä. Sitten hän matkustaa hiljattain menehtyneen isänsä kotikylään Applemoreen. Skotlannin ylämailla odottaa pieni sotkuinen mökki, aivan kuten hänen isänsä vielä eläessä, ja lapsuudenmuistot hiipivät mieleen. 

Lachlan Fraser joutuu myös vastentahtoisesti palaamaan Applemoreen, sillä vanha sukukartano kaipaa korjausta ja huolenpitoa. Lachlan ja Rilla saa kumpainenkin huomata, ettei heidän huolella tehdyt suunnitelmansa toimi, kun vastassa on upea talvinen Applemore, ystävät ja perhe.

"Syksy tuntui ilmassa selvästi. Rilla päätti vetää päälleen isänsä vanhan Guernsey-villapaidan. Se oli hänelle liian suuri, mutta kun hän kääri hihat, se tuntui päällä oikeastaan aika mukavalta - siltä kuin isä olisi hänen tukenaan ja turvanaan."s.30

Talvi Applemoressa aloittaa Applemoren pieneen kylään sijoittuvan sarjan.

Kirja on ihana kurkistus talvisiin maisemiin Skotlannissa. Juoni kulkee sekä Rillan, että Lachlanin näkökulmasta.

Kirja on pullollaan katanon arkea, uusia ideoita, maalaismaisemia, pimeitä talviöitä, oman paikkansa etsimistä, ystävyyttä ja suhdekiemuroita ja mikä parasta, koiria. Pidin kirjan tunnelmasta paljon, ja se olikin kirjassa parasta. Rilla ja Lachlan on kumpikin ihan mukavia päähenkilöitä, mutta minua kiinnosti huomattavasti enemmän muutama muu kirjan hahmoista. Lachlanin kaksi sisarta, Polly ja Beth kiinnostivat nimittäin huomattavasti enemmän. Ilmeisesti jatko-osissa päästään seuraamaan tarkemmin heidän arkeaan, joten jatkan varmasti sarjan parissa. 

Rilla jäi minulle kaukaiseksi hahmoksi. Mikä johtuu varmaan siitä, että hänelle ei luotu kunnollista taustaa. Hänet vain heitettiin Applemoreen, missä hän toki kehitteli itselleen tekemistä. Lachlanin kohdalla esiteltiin työtä, perhettä, ystäviä, asuntoa, tulevaisuuden suunnitelmia ja harrastuksia, kun taas Rillalta nämä tuntui puuttuvan lähes täysin. Ilmeisesti Applemore -sarjan on tarkoitus seurata Fraserin perheen sisaruksia, joten siinä mielessä ymmärrän kyllä miksi Lachlan on esitelty paremmin, mutta kirjaa lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että Rilla on ihan kunnolla päähenkilön roolissa myös. 

Talvi Applemoressa, (The Winter Cottage, 2021)

Karisto, 2024

Suom. Anna-Mari Raaska

s.251

Hanna Velling: Pikkupakkasia ruukkikylässä

 

Ursula on saanut tarpeekseen työpaikastaan kosmetiikkayrityksessä ja päättää lähteä mietiskelemään pieneen ruukkikylään. Talvi erikoisten ihmisten keskellä ei ainakaan ole tylsä, ja Ursula tempautuu jos jonkinlaisen draaman keskelle. Autoton arki keskellä maaseutua tuo mukanaan ongelmia, mutta myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. 

"Jostain kuului vielä lintujen ääniä. Muuten oli levollista ja hiljaista. Ursula veti keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa ja kuiskasi napille: "Marjoja me ei enää saada, mutta metsässä voi olla vielä sieniä. Lähdetään huomenna nuuskimaan.""s.40

Pikkupakkasia ruukkikylässä tarjoaa tunnelmallisen ja talvisen tarinan laamoja rakastavien ruukkikyläläisten parissa. Ursula ottaa Nappi -koiransa ja lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen. 

Talviset maisemat, pieni tunnelmallinen mökki ja arki Nappi -koiran kanssa tarjoavat loistavat puitteet Ursulalle pohdiskella elämäänsä aivan rauhassa. Unelmia kehittyykin päivien mittaan, mutta niiden toteuttaminen ei olekaan aivan niin helppoa. Kirjassa lähestytään tätä tunnelmallista maaseutuidylliä melko humoristisesti. 

Ruukkikylän asukkaat ovat omalaatuista porukkaa, mutta loppujen lopuksi heihin tutustutaan hyvin pintapuolisesti, ja huomio pysyy Ursulassa. Ursula onkin mukavaa vaihtelua maalaisromanttisten kirjojen päähenkilökaartiin, sillä hän on vaihdevuosioireista kärsivä keski-ikäinen nainen, joka on jo kertaalleen löytänyt paikkansa elämässä, mutta päättää nyt miettiä haluaisiko sittenkin jotain aivan muuta. 

Viihdyin oikein hyvin sieniretkien, lumimyrskyjen ja mökkipäivien kauniissa tunnelmissa, mutta omien suosikkien joukkoon tämä ei kohonnut tuon humoristisen pohjavireen takia. Tuo tyyli kun tekee minusta kirjan henkilöistä ja tuosta kauniista kylästä hivenen karikatyyrisen oloisia. On jollain tavalla vaikea lähestyä tai ottaa tapahtumia tosissaan, kun tuntuu, että tässä nyt vaan vitsaillaan. 

Pikkupakkasia ruukkikylässä

Bazar, 2024

Kannen sunnittelu: Tiia Javanainen

s.302

Outi Pakkanen: Kylmä talo

 

Lauttasaaressa erään kerrostalon suuri remontti on saatu valmiiksi ja asukkaat saavat viimein palata takaisin. Remontti on aiheuttanut paljon närää ja keskustelua, eikä paluu arkeen ole kaikille helppo tai edes mahdollinen. Kalliit kustannukset ovat ajaneet osan asukkaista myymään asuntonsa ja nyt taloon muuttaa uutta porukkaa vanhojen asukkaiden joukkoon. Yhteisöllisyys on koetuksella, eikä kaikkien asukkaiden välit tunnu kovin lämpimiltä.

"Tavallisesti Saija alkoi kotiin tullessaan kertoa kaikkia kuulemiaan juoruja ja uutisia ennen kuin oli ehtinyt riisua takkia päältään, mutta nyt hän oli päättänyt pantata asiaa ja vain vilkaisi miestä tietävästi hymyillen."s.73

Kylmä talo sukeltaa kerrostalon asukkaiden elämään ja arkeen. Näkökulmahahmoja on monta, joiden kesken vuorotellaan hypellen asunnosta toiseen. Asukkaat ovat tietysti keskenään hyvin erilaisia ja Pakkanen kuvaakin luontevasti monenlaista luonteenpiirrettä ja elämäntapaa.

Tuttuun tapaan tarjolla on sujuvasti etenevä ihmisiin ja elämään keskittyvä dekkari, jossa rikos on hyvin pienessä roolissa ja saa tilaa vasta aivan kirjan loppupuolella. Ratkaisukin tapahtuu vauhdilla sen kummemmin poliiseja kaipaamatta. Rikoskirjaa kaipaavalle tämä saattaa siis olla aivan väärä kirja, eikä sellaista kunnon dekkarimeininkiä kannata odottaa.

Pakkasen kirjoista tämä ei nouse suosikkieni joukkoon, sillä tässä kirjassa on hyvin negatiivinen sävy aivan alusta loppuun. Kaikkien hahmojen mieli tuntuu olevan täynnä valitusta, ivaa, tuomitsemista ja toisten arvostelemista. Kellään ei ole hyvä olla, ja tunnelma tässä talossa tosiaan on kylmä.

Kylmä talo

Otava, 2024

s.346

Christian Rönnbacka: Rafael

 

Lukiota käyvä Sebastian on joutunut ryöstelijäjengin uhriksi, eikä tällä ole edes ystäviä auttamassa. Eräänä päivänä jengi on jälleen aikeissa viedä Sebastianilta arvoesineitä, kun paikalle sattuu tuntematon mies, joka puuttuu tilanteeseen. Ystävällisestä eleestä käynnistyy hurja tapahtumaketju, jota poliisitkin päätyvät selvittämään. 

"Rafael oli nähnyt taisteluiden aiheuttamia traumoja ja tiesi, että liiallinen painostaminen ei auttaisi tässä tilanteessa. Se, että Sebastian oli tullut tänne, tuntemattoman seuraan, oli jo hätähuuto."s.75

Rafael on Hautalehto -dekkarisarjan kahdestoista osa.

Tällä kertaa sukelletaan nuorten miesten elämään. On jengejä, väkivaltaa, suuria tunteita, kostoja ja oman paikkansa etsimistä. Mukaan mahtuu myös tuttujen hahmojen, kuten Hautalehdon elämää ja arkea. Poliisien työskentelyäkään ei toki ole unohdettu. 

Tämä oli todella toimiva kokonaisuus, tykkäsin. Lyhyet napakat luvut kuljettavat tarinaa vauhdilla eteenpäin. Juonenkäänteet ovat koukuttavia. Nuorison rikollisuus, pahat teot ja sellainen jengien ja rikollisuuden ihannointi tulee kirjassa isosti esille. On pysäyttävää lukea tarinaa nuorista, joista osa on melkein lapsia vielä, mutta silti haluavat elämältään jotain tuollaista. Tärkeä aihe, joka on onnistuttu kirjoittamaan juonivetoiseksi tasapainoiseksi dekkariksi, jossa toimintaa riittää. 

Rafael

Bazar, 2024

Kannan suunnittelu: Kristiina Kaksonen

s.399

Adalyn Grace: Belladonna

 

Vauvana orvoksi jäänyt Signa Farrow on 19-vuotias, kun hän jälleen joutuu seuraavien sukulaisten luo. Hän on vuosien varrella kohdannut toinen toistaan ilkeämpiä sukulaisia, jotka "pitävät hänest huolta" ainoastaan rahan killto silmissään, sillä Signa saa valtavan perinnön heti 20-vuotta täytettyään. Nyt on aika kotiutua upeaan kartanoon, Thorn Groveen. Signa saa viimein huomata, että hänkin saattaa viihtyä jossakin, ja kiintyä mukaviin ihmisiin. Kartanossa ei kuitenkaan ole kaikki hyvin. Perhe on murheen murtama, sillä perheen äiti on kuollut omituiseen sairauteen ja nyt tytär kärsii samoista oireista. Signa tietää, ettei kyse ole sairaudesta, ja hän aikoo selvittää kuka on kaiken takana, pelastaakseen nuo tärkeiksi tulleet ihmiset. 

"The exterior of Thorn Grove was grand -a massive brownstone manor like the kind she imagined her parents had once owned, situated upon rolling hills that were fading to yellow to welcome the shift into autumn."s.41

Belladonna on ensimmäinen osa Belladonna -sarjasta.

Belladonna tarjoaa suunnilleen kaikkea mitä voin kirjalta toivoa. Upea kartanomiljöö, täynnä kauniita sanoja luonnosta, teehetkiä, kummituksia ja tanssiaisia. Hirveitä perhesalaisuuksia joihin etsitään vastauksia puutarhasta ja kirjastosta. Kaikkea ympäröi synkkä, mutta toiveikas ilmapiiri. 

Rakastin tätä kirjaa. Arvasin sen jo ennen lukemista, sillä yksi keskeisistä hahmoista on itse kuolema. Kansien kuvitukset lupailivat myös hyvin myrkkyjen täyteistä tarinaa, sekä hivenen vaarallisen näköistä romanssia. Ja niitä todella oli tarjolla, enemmän kuin uskoinkaan. 

Signan tarina on ihana, vaikkakin hyvin surullinen. Vahva päätähti ei kuitenkaan vello suruissaan, vaan on valmis rakentamaan itsensä näköistä elämää, ja ottamaan hurjia riskejä. Tarinassa ehtiikin tapahtua vaikka mitä, ja ilokseni usein näitä tapahtumia lähdetään ratkomaan ratsastaen, läpi synkkien metsien. Syksyiset ja talviset maisemat tulevatkin tutuiksi.

Kirjan keskeisin juoni Signan valintojen ohella on mysteerin selvittäminen. Kuka haluaa pahaa Thorn Groven asukkaille ja miksi. Tämä juonikuvio pitää hyvin otteessaan ja sai ainakin minut yllättymään monesti. 

Belladonna

Little, Brown and Company, 2022

s.408

Sara Shepard: Paha

 

Rosewoodin kaupungissa Pennsylvaniassa neljä nuorta naista yrittävät jatkaa elämäänsä, vaikka kaikki heidän ympärillään on jo pitkään ollut täyttä myllerrystä. Heitä kiristänyt ja uhkaillut mystinen A on viimein jäänyt kiinni, vai onko? 

Hanna, Spencer, Aria ja Emily saavat pian huomata, ettei heitä kohdanneet kamaluudet ole vieläkään ohi. 

"Kromiset käsikuivaajat saivat Hannan kasvot näyttämään sipulimaisen epämuodostuneilta. Hän kurkisti koppien alle, näkyisikö niissä jalkoja. Ei ketään. Hän veti syvään henkeä ja avasi tylleen viestin."s.224

Paha on Valehtelevat viettelijät -sarjan viides osa.

En ymmärrä miten tämän sarjan lukeminen kestää minulla nyt näin kauan. Jokaisen osan välille jää hirvittävän pitkä tauko, vaikka tykkään näistä, kunhan saan aikaiseksi aloittaa. 

Solahdin taas nopeasti näiden hahmojen dramaattiseen elämään, joka on on täynnä ostareita, muotia, mieshuolia, perhedraamaa, valehtelua, ilkeilyä ja koulunkäyntiä.

Paha jatkaa aiemmista osista tuttua kaavaa. Koulussa ja sen ulkopuolella riittää suhdedraamaa paljon. Jokaisella kirjan päähenkilöllä on paljon mielessään, ja he päätyvät jälleen mitä kiinnostavimpiin tilanteisiin. Kirjassa on niin tavallista ihmissuhdedraamaa kuin sellaista painostavampaa jännitystäkin. Mysteeri on edelleen sama, eli Alison DiLaurentisen murhan selvittäminen, joka ei kovin paljon etene yhden kirjan aikana, sillä pääpaino pysyy Spencerin, Hannan, Arian ja Emilyn elämässä. A:n ahdistava läheisyys tuo kirjaan kyllä jännitystä.

Nopealukuinen kirja jää jälleen mielenkiintoiseen kohtaan, ja on taas aika sanoa, että haluan ihan pian lukea seuraavan osan. 

Paha, (Wicked, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Sirpa Parviainen

s.323

James L. Sutter: Darkhearts

 

David voisi olla nyt kuuluisa, ellei olisi yläasteella jättänyt Darkhearts bändiään. Bändistä tuli kuuluisa ilman Davidia. Nyt David on ehtinyt kerätä katkeruutta ja vihaa bändin jäseniä kohtaan, eikä tilanne ole kovin helppo kun bändin keulahahmo, laulaja Chance palaa kotiseudulle. Jotenkin David kuitenkin päätyy vihaamansa Chancen kanssa monenlaisiin yhteisiin tilanteisiin, ja he huomaavat, että heidän välillään kipinöi.

"Chance nosti mikkinsä ja alkoi laulaa matalalta ja hitaasti. Hänen äänensä oli kuin maanalainen joki, tumma ja kiireetön."s.64

Darkhearts on super suloinen romanssi, jossa päästään kurkistamaan suositun poikabändin parrasvalojen taakse, sinne missä yritetään välttää kirkuvia fanilaumoja. Samalla mietitään näiden nuorten päähenkilöiden tulevaisuuden toiveita, unelmia, ihastumisia ja muita suuria tunteita. 

Tykkäsin tästä. Teksti kulkee kevyesti ja tarina koukuttaa. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan, nähdä mielessään keikat, esiintyjien vaatteet, pienet hetket kun David ja Chance saavat varastettua vain heille... Entisenä suurena poikabändien fanina kirja oli ihanaa luettavaa. 

David ei kyllä päähahmona ole ihan parasta ikinä. Hän on paikoitellen hyvin ärsyttävä. Itsesäälissä ja  katkeruudessa vellominen kun ei ole kovin söpöä. Hän ilkeilee ja on hankala, eikä ole millään ymmärtääkseen muita. Toisaaltaan, onpahan sitten kunnollinen kasvutarina seurattavana.

Suloista menoa on silti tarjolla paljon, vaikka mökö-mökö David välillä onkin vauhdissa. Chancen ja Davidin hiljalleen heräävät tunteet, ja hauskat hetket tekevät kirjasta lempeän ja mukavan lukea. Ja vielä kerran täytyy sanoa, että olipa suloista, etenkin näiden kahden hapuileva ihastuminen. Vakavampiakin aiheita kirjassa on, kuten julkisuuden varjopuolet. 

Darkhearts, (Darkhearts, 2023)

WSOY, 2023

Suom. Laura Haavisto

s.336

Gabriel Korpi: West Endin tytöt

 

Valo Kurki on entinen poliisi, nykyinen osto- ja myyntiliikkeen pitäjä, joka tekee samalla yksityisetsivän hommia. Eräänä päivänä liikeeseen astelee nainen, joka pyytää Valoa tutkimaan vanhaa tapausta. Vuosikymmen sitten tapahtunutta museonjohtajan murhaa, josta syyllinenkin otettiin kiinni. Työtä tarjoava Kati Glad on kuitenkin vakuuttunut, ettei syyllinen ollut oikea, ja Ursula Tannerin oikea murhaaja on vielä vapaana.

"Kuka haluaa asua hevonkuusessa, pohti Valo ajaessaan moottoritietä kohti Porvoota. Aikoinaan väki muutti metsämökeistä kaupunkiin, ja nyt osa jengistä muutti takaisin skutsiin. Tai ehkä ne oli ne, jotka eivät alun perinkään kuuluneet kaupunkiin."s.94

West Endin tytöt on 90-luvulle sijoittuvan Valo Kurki -dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Kirja alkaa heti lupaavasti, kun Valo tutkii liikkeessään sinne tuotua kuolinpesää. Tällaiset miljööt kun on minusta parhautta. Liikkeen arkeen liittyvät asiat jäivät kirjassa kuitenkin vain pieniksi välähdyksiksi. 

Juoni kulkee suurimmilta osin dialogien kautta. Valo selvittää tapausta puhuen useiden ihmisten kanssa ja nämä keskustelut tosiaan vievät juonta eteen päin. Toki kirjaan mahtuu muutakin kuin rikoksen selvittely. Valon suhdekuviot tulevat kivasti esiin. Valon uusi parisuhde, ja homous 90-luvun Suomessa saavat tilaa tarinassa. Valon menneisyydestä myös vihjaillaan juttuja, joista ei sen enempää puhuta. Ehkä niistä lisää jatko-osissa. 

Itse rikosjuoni kulkee mukavan leppoisasti. Tästä ei löydy tarkkoja kuvauksia kammottavista teoista, vaan tapausta selvitellään lähinnä vanhoja valokuvia katsomalla, ja muistelemalla vanhoja asioita tapaukseen edes etäisesti liittyvien ihmisten kanssa. 

West Endin tytöt 

Books on Demand, 2020

s.209